Tove Jansson: Taikatalvi

Jansson, Tove: Taikatalvi
WSOY, 2010. 121 s.
Alkuperäinen julkaisuvuosi 1957

Nyt se on tehty, ensimmäinen muumikirja luettu! Muumeja tuli pienenä katsottua telkkarista ja se oli yks mun lempiohjelmista, Hopeanuolien ja Disney-leffojen lisäksi. Olen varmaan jonkun muumiaiheisen kuvakirjan joskus pienenä lukenut, mutta en näitä pidempiä satuja. Muistan aina tykänneeni erityisesti Muumien talvijaksoista, ja sen takia Taikatalvi valikoitui ensimmäisenä luettavaksi. Kirja sisältää Janssonin itsensä tekemän mustavalkoisen kuvituksen.

Taikatalvessa Muumipeikko herää kesken talviunten ja pääsee tutustumaan täysin uudenlaiseen Muumilaaksoon. Ensin kaikki erilaisuus tuntuu lannistavalta ja vähän pelottavalta, mutta sitten Muumipeikkokin löytää uusia ystäviä. Muumilaaksoon on nimittäin pesiytynyt talven ajaksi jos minkälaista otusta, kuten esimerkiksi muumien esi-isä ja susilauman perään haikaileva Surku-koira.

Tämä oli mielestäni mukavan kevyttä ja lämminhenkistä luettavaa. Jansson on lisännyt sekaan sopivasti lämmintä huumoria, joka sai suupielet kohoamaan ylöspäin. On ne muumit ja kaikki Muumilaakson asukkaat sellainen sopiva sekoitus herttaisuutta, jöröyttä ja huimapäisyyttä. On Pikku Myytä, joka on aina kaikessa vähänkin vaarallisessa touhussa mukana, on jöröjä talviolentoja, jotka eivät paljoa pukahda, vähän pelottavaa Mörköä, hajamielistä oravaa... Tässä tuli koko kirjo erilaisia hahmoja.

Tähän kirjaan on sisällytetty myös tietynlaista elämänfilosofiaa, joka tulee rivien välistä läpi. Esimerkiksi Muumipeikko ei ensin osaa hyväksyä erilaisuutta ja erilaisia tapoja, ja hänellä menee vähän aikaa ymmärtää, etteivät kaikki tee asioita samalla tavalla. Hemulilla taas ei ole oikein minkäänlaista ymmärrystä siitä, millaisena muut hänet näkevät, ja hän posottelee oikein onnellisena ympäri kukkuloita lumikengissään ja ärsyttäväkuvioisessa takissaan. 💜

Huomasin, että luin automaattisesti hahmojen vuorosanat tv:stä tutuilla äänillä, vaikka Muumeja ei ole tullut vuosiin katsottua. Täytyy ottaa asiaksi lukea myös muut muumikirjat, sillä tämä oli mukava hengähdystauko kaikista vähän raskasaiheisemmista kirjoista, joita olen lukemassa. Jos siis haluaa välillä lukea jotain kevyttä ja hyväntuulista, niin muumikirja on siihen oiva valinta.

Tällä kuittaan taas yhden osallistumisen Ajattomia satuja ja tarinoita -haasteeseen (johon voi edelleen muuten osallistua :D)