Kirjat, jotka haluan lukea uudestaan

Kovasti tekisi mieli palata uudelleen joihinkin vanhoihin luettuihin kirjoihin, varsin erilaisista syistä kyllä. Luettavaa vain on niin paljon, että tuntuu ettei aika riitä uudelleen lukuihin... Mutta näille teoksille haluaisin raivata aikaa, koska ne pyörivät mielessä toistuvasti:



Fernando Pessoa: Minä, aina vieras

Tämä on yksi sellainen yllättävä runokokoelma, joka teki minuun vaikutuksen. Herättäisikö tämä vielä samoja tunteita? Tässä on kait jotain samaa kuin Osamu Dazain E enää ihminen -teoksessa. Sitä en tosin ole näillä näkymin lukemassa uudestaan, yksi lukukerta oli jo tarpeeksi ravisteleva.

Margaret Mitchell: Tuulen viemää

Luin tämän klassikon muistaakseni ollessani noin kuudentoista, ja silloin tykkäsin kirjasta valtavasti. Haluaisin kokea lukukokemuksen näin aikuisiällä uudestaan.

Emily Brontë: Humiseva harju

Tämänkin luin suht nuorena, varmaan melkeinpä samoihin aikoihin kuin edellisenkin, ja silloin inhosin kaikkia kirjan henkilöitä melkoisella vimmalla. Kirja oli minusta erittäin ärsyttävä. Haluaisin antaa tälle uuden mahdollisuuden.

Sarah J. Maas: Okaruusujen valtakunta

Tämä kirjasarja on ollut sellainen ihana löytö, joka halutti aloittaa uudestaan melkeinpä heti kun kaikki saatavilla olevat osat tuli luettua. ❤

Bram Stoker: Dracula

...mutta Gildart Jacksonin lukemana. Mulla on sellanen mututuntuma, että kuuntelukokemus olisi täydellinen. Olen kuunnellut häneltä aiemmin The Big Bad Wolf -kirjasarjan, jonka jälkeen tietysti tutkin, että mitä muuta kyseinen herra on äänittänyt ja löysinkin kiinnostavan määrän klassikoita.

Ayaan Hirsi Ali: Pakomatkalla

Ayaan on asunut niin monessa maassa, monen eri kulttuurin keskellä, että hänen havaintonsa länsimaisesta elämäntavasta ovat varsin kiinnostavia. Hänellä taustalla on melko traaginen tarina, paettuaan pakkoavioliittoa ja kritisoituaan naisten asemaa islamistisissa maissa. Etenkin hänen kuvauksensa Somaliasta pyörivät mielessä edelleen, miten sekasortoiseen tilaan koko maa on joutunut verrattuna siihen, millainen se oli hänen lapsuudessaan.

Kommentit

  1. Tuulen viemää ja humiseva harju ovat ns. ikikirjoja, mutta läheisin mainitsemistasi on Pessoa, josta:
    Itse asiassa en osaa enkä halua tarkemmin analysoida, mikä Pessoan tuotannossa miellyttää ja kiehtoo. Miksi hän tuntuu omalta? Jotkut asiat vain ovat niin kuin ne ovat...

    Levottomuuden kirjassaan Pessoa toteaa: "En tiedä, mitä huominen tuo tullessaan..." En minäkään, mutta sen tiedän, että olen iloinen löydettyäni Pessoan ja että hänen tuotannollaan on ihan oma nurkkansa sydämeni hiljaisuudessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, joskus asiat vain ovat niin kuin ovat. :) Minulle jostain syystä juuri tuo kirja Pessoalta kolahti, muut lukemani eivät ole jääneet samalla tavalla mieleen. Levottomuuden kirjaa tosin en muistaakseni ole lukenut.

      Poista
  2. Voi, onhan näitä hyviä klassikoita..... esim. mielessäni on pyöriskellyt Mario Puzon Kummisetä - tuo elokuvinakin tutuksi tullut kirja. Jospa se tarttuisi seuraavalla kirjastokäynnillä mukaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää en olekaan kattonut noita elokuvia, enkä lukenut kirjaa. Pitäisi varmaan korjata tämä puute. ':D

      Poista

Lähetä kommentti