J.R. Ward: Ikuinen rakastaja

Tämä kirjasarja, jota aikoinaan luin ihan innoissani, on ollut nyt minulla uusintaluvussa. Erityisesti Ikuinen rakastaja oli minun lemppareita koko sarjasta. Siksikin vähän arkailutti alkaa lukemaan tätä uudestaan, kun edellisen osan kohtalo on vielä mielessä...

Takakannesta:

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajinaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio. Rhage, jonka sisällä raivoaa hurja peto, on Mustan tikarin veljeskunnan jäsenistä vaarallisin. Hän on paras taistelija ja aina kärkäs toimimaan hetken mielijohteesta, sillä hänen sisällään palaa Kirjurineitsyen langettama ankara kirous.

Mary Luce on kokenut elämässään kovia. Hän joutuu tahtomattaan vampyyrien maailmaan ja tarvitsee Rhagen suojelua. Marylla on oma hengenvaarallinen kirouksensa, eikä hän etsi rakkautta. Hän on menettänyt uskonsa ihmeisiin jo vuosia sitten. Pian Rhage kuitenkin tietää, että hänen on saatava Mary omakseen. Vihollisten uhatessa Mary taistelee vimmaisesti voittaakseen elämän yhdessä rakastettunsa kanssa.

Noh, niinhän siinä vähän kävi. Joskus on vain parempi pitää hyvät muistot ja jatkaa eteenpäin...😅

Tiedän miksi pidin tästä kirjasta niin paljon: se johtuu Marysta. Hänestä löytyy sellaista hiljaista sisäistä voimaa, jota toivosi itseltäkin löytyvän. Ja joka tasapainottaa Rhagen villiä hupiukko persoonaa (kyllä, tähän luonteenkuvaukseen päädyin).

Sitä vasten en taas löydä paljoa hyvää sanottavaa Rhagesta. Mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä enemmän minua ärsytti. En muista tunteneeni näin edellisellä lukukerralla. Koin, että hän on hyvin itsekäs ihminen vampyyri. Vaikka kuinka yritin löytää sympatiaa hänen käytökselleen, sitä oli vaikea kaivaa esiin. Ehkä joku pieni murunen löytyi jostakin syvältä sisimmästä, koska onhan hän sentään kirottu, mutta silti... Ehkä olen liian jyrkkä, mutta tällä kertaa tunsin näin. En osannut odottaa näin paljon ärsyyntymistä, mikä ärsytti minua vielä enemmän.

Olihan tämä silti koukuttava, eroottinen kirja, jonka luki miltei yhdeltä istumalta, ja kirjan maailma on edelleen kiehtova paikka. En missään nimessä kutsuisi tätä kirjaa huonoksi. Tässä on sentään päähenkilö, josta oikeasti pidän (toisin kuin edellisessä osassa). Tämän sarjan uusintaluku nyt ei vain ole ollut se hulppea elämys, mitä odotin...  Uskaltaakohan sitä vielä tarttua seuraavaan osaan? 🤔 Muistan tykänneeni siitäkin aika paljon.

★★★

J. R. Ward: Ikuinen rakastaja

Mustan Tikarin Veljeskunta #2

Basam Books, 2010.

Lainattu kirjastosta.

Oletko sinä koskaan lukenut tykkäämäsi kirjaa uudestaan, vain todetaksesi, että olisi ollut parempi jättää lukematta? 😅

Kommentit

  1. Mää tykkäsin ennen Nora Robertsin kirjoista hulluna. Sitte luin uudelleen jonku niistä ja oli ihan ääääääh. Ei ois kannattanu! :D Luulen, että sitä iän myötä vaan kasvaa sen verran, että alkaa nähä epäkohtia paremmin ja se sitten syö sitä lukuiloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan itsekin miettineeni Robertsien kohdalla noin. Mutta niissä on aika paljon heittoa muutenkin, joistakin tykkään vieläkin.

      Niin siinä varmaan iän myötä käy. :')

      Poista

Lähetä kommentti