Tunteiden kirjo -tagi
Bongasin tämän kivan kirjatagin Lauran blogista. Ideana on kertoa, että mitkä kirjat ovat saaneet tuntemaan näitä tunteita:
Ilo/onni: Kaikki Muumikirjat, mitä olen lukenut. 💙
Suru: Saima Harmajan runot, erityisesti Hunnutettu, joka on omistettu runoilijan kuolleelle siskolle.
Viha: Elina Välimäki: Ei unohdu koskaan - Henkirikoksen jäljet. Tämä kirja pisti vihaiseksi. Miksi kenenkään täytyy kokea tällaista?
Nostalgia: J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki. Olen suuri pottereiden ystävä, aina ja ikuisesti.
Pelko: Aina kun lukee kirjoja historiallisista kansanmurhista, tai muista järkyttävistä vääryyksistä, tulee sellainen hiipivä pelko, että toivottavasti historia ei toista itseään... Esimerkiksi tällä hetkellä luen (hitaasti mutta varmasti) Aleksandr Solženitsynin Gulag - Vankileirien saaristoa, joka juuri taidettiin kieltää Venäjällä.
Yllättynyt: Silja Kejonen: Vihkilumen talo on runokirja, joka yllätti minut positiivisesti.
Pettymys: Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin. Jostain syystä en viihtynyt tämän parissa ja jätin kesken.
Ahdistus: Ilona Tuominen: Huutoon vastaa kaiku vain. Tätä en ole lukenut vielä loppuun, mutta kirjan aiheuttama ahdistuksen tunne on ollut yllättävän voimakas, ainakin näin alkumetreillä. En tiennyt, että en enää kestä lukea tällaista psykologista jännitystä, mutta nyt tiedän. Minusta on tullut herkkis. 😨
Olipa kivaa, ku teit tän! Hyviä vastauksia!
VastaaPoistaMulla on tuo Kejosen runokirja hyllyssä oottamassa lukemistaan.
Se oli yllättävän kekseliäs runokirja. :D Suosittelen!
PoistaSe on jännää, miten tunteet kuljettavat jokaista omalla tavallaan, kun luemme kirjoja. Kirjat siis koskettavat. Itselleni Kankimäen teos oli oikea voimakirja. Tunsin itseni vahvemmaksi öisten naisien mukana.
VastaaPoistaOn, ja varsinkin kun jollakin toisella lukukerralla tunteet voi olla täysin erit, tai syventyä entisestään. Se on kirjallisuuden suola ja sokeri. :)
Poista