perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kiinnostavia vuoden 2017 tv-sarjoja

Mikä onkaan parempaa kuin koukuttua uuteen tv-sarjaan... Kirjojen lisäksi tietenkin. ;) Tässä on katsaus muutamiin uusiin ja tuleviin vuoden 2017 sarjoihin, jotka herättivät minun kiinnostukseni:

American Gods



Neil Gaimanin kirjaan (sanottakoon tässä välissä, että en ole lukenut tätä kyseistä teosta, muuta Gaimanilta kyllä) Unohdetut jumalat perustuva tv-sarja. Tämä tulee Starzilta, mikä enteilee hyvää, sillä sieltä on tullut paljon laadukkaita tv-sarjoja aiemminkin (Outlander, Power, Spartacus, Black Sails...) Lyhyesti sanottuna tämä kertoo miehestä, joka ajautuu uusien ja vanhojen jumalien taistelun keskelle. Kirjoihin perustuvat sarjat on yleensä hyviä, joten toivon mukaan tämäkin on. Kuulostaa ainakin!

Fantasia, draama, trilleri, kauhu
Katso lisää IMDb
Pääosissa: Emily Browning, Ian McShane, Ricky Whittle

The Handmaid's Tale



Tämä sarja perustuu Margaret Atwoodin romaaniin Orjattaresi, joka nousi luetuimpien kirjojen kärkeen George Orwellin 1984 ohella, Trumpin noustua presidentiksi. Olen nähnyt tätä kirjaa käsiteltävän monessakin kirjablogissa ja ajattelin itsekin lukea tämän. Pääosassa on Mad Menistä tuttu Peggy (💜). Aiheena on naisen aseman raju romahdus ja itsemääräämisoikeuksien menettäminen.

Draama, scifi, dystopia
Katso lisää IMDb
Pääosissa Jordana Blake, Alexis Bledel, Elisabeth Moss, Joseph Fiennes

Surkeiden sattumusten sarja



Tämäkin on kirjaan perustuva sarja (nämä vaan on niitä kiinnostavimpia! :D). Lemony Snicketin Surkeiden sattumusten sarja on varmasti monelle ainakin nimeltä tuttu jos ei muuten. Traileri näytti tosi lupaavalta ja suurin osa Netflixin originaaleista sarjoista, mitä minä olen katsonut, ovat olleet loistavia. Tässä siis orvoiksi jääneet lapset joutuvat menemään kamalan Kreivi Olafin luo, joka havittelee lasten vanhempien omaisuutta itselle.

Seikkailu, draama
Katso lisää IMDb
Pääosissa Neil Patrick Harris, Malina Weissman, Louis Hynes


Defenders



Marvelin sarjakuviin perustuva tv-sarja, jossa Jessica Jones, Luke Cage, Rautanyrkki ja Daredevil lyöttäytyvät yhteen Avengers-tyyliin. Tykkäsin paljon kaikkien omista sarjoista, paitsi Rautanyrkkiin liittyvää sarjaa en ole vielä katsonut. Jessica Jones on ehdottomasti katsomisen arvoinen! Sarjan pitäisi ilmestyä syksyllä 2017.

Toiminta, rikos, seikkailu, scifi
Katso lisää IMDb
Pääosissa Mike Colter, Krysten Ritter, Charlie Cox

Z: the Beginning of Everything 



Tämä tv-sarja kertoo kuuluisan kirjailijapariskunnan Zelda ja F. Scott Fitzgeraldin myrskyisästä suhteesta nimenomaan Zeldan näkökulmasta. Ilmeisesti Scott muun muassa varasti Zeldan kirjoituksia omiin kirjoihinsa... Kuulostaa ja näyttää mielenkiintoiselta, ja tykkään Christina Riccistä!

Draama, biografia
Lue lisää IMDb
Pääosissa Christina Ricci, David Hoflin

Taboo



Koska Tom Hardy. Ja tarinakin kuulostaa ihan kivalta...

Draama, fantasia, trilleri
Lue lisää IMDb
Pääosissa Oona Chaplin, Tom Hardy

Santa Clarita Diet



Vähän pirteämpää sarjaa tähän väliin! Tavallaan... Musta huumori on sitä parasta huumoria ainakin minun mielestä, ja sitä tässä sarjassa näyttäisi riittävän. Taas yksi Netflix originaali, joka vaikuttaa loistavalta! Joel ja Sheila ovat kiinteistövälittäjiä ja asuvat Kaliforniassa mukavassa naapurustossa, kunnes Sheila muuttuu joksikin ihan muuksi. Kuolleeksi.

Kauhu, komedia
Lue lisää IMDb
Pääosissa Drew Barrymore, Timothy Olyphant

***

Odotan innolla myös näiden sarjojen jatkumista:



Lopputuloksena tästä kaikesta voisi sanoa, että katon ihan liikaa telkkaria :')


torstai 20. huhtikuuta 2017

Lukuviikko 2017: Kirjavinkkejä



Nyt on meneillään vuoden 2017 lukuviikko, joka on osa koko vuoden kestävää Suurta lukuseikkailua (lue lisää lukuseikkailusta täältä ja lukuviikosta täältä). Tämän lukuviikon teemana on Anna lahjaksi lukuseikkailu, jossa olisi tarkoitus vinkata kirjoja. Tämähän kuulosti hauskalta jutulta, joten pitihän sitä osallistua. Tässä minun kirjavinkit:

*** Kaunokirjat ***


Pat Conroy: Vuorovetten prinssi

Tarina Wingon perheestä, josta draamaa ja tragediaa ei puutu. Tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä, kun Tomin sisko Savannah on yrittänyt itsemurhaa, ja Tomin on matkustettava New Yorkiin siskonsa terapeutin juttusille. Siellä hän alkaa kertoa tarinaa heidän traumaattisesta lapsuudestaan, auttaakseen terapeuttia ymmärtämään siskoaan. Kirjassa pidän erityisesti Conroyn tavasta kirjoittaa ihmisistä, tehdä heidän eläviksi, monipuolisiksi ja aidolta tuntuviksi hahmoiksi. Tarina perustuu osittain kirjailijan omaan elämään.



Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Eletään 1930-lukua Maycombissa Alabamassa. Mustaa miestä syytetään valkoisen naisen raiskaamisesta. Miestä puolustamaan valikoituu asianajaja Atticus Finch ja tapahtumia seurataan hänen vilkkaan tyttönsä Scoutin silmin. Tämä on klassikko ihan syystäkin. Kauhea ja ruma, mutta samalla koskettava ja toiveikas tarina, joka tuo Yhdysvaltojen etelän 1930-luvulla hyvin lähelle ihoa. Tämäkin tarina perustuu Harper Leen omiin kokemuksiin, sillä hän kasvoi itse Alabamassa, hänen isänsä oli asianajaja ja hän seurasi tyttönä juurikin tuollaista oikeudenkäyntiä. Tässä on siis vahva yhteiskunnallinen sanoma.

Cyril Pedrosa: Kolme varjoa

Hienosti piirretty sarjakuvaromaani kertoo pojasta, joka alkaa nähdä pelottavia varjoja, jotka seuraavat häntä kaikkialle. Isäkin näkee varjot ja aikoo viedä poikansa pois - mihin tahansa mistä varjot eivät heitä löydä! Kirja kertoo surusta ja luopumisen vaikeudesta kauniilla tavalla,  ollen samalla vauhdikas ja vaarallinen seikkailu.





J. S. Meresmaa: Keskilinnan ritarit

Tässä on kolme pienoisromaania yksissä kansissa. Keskilinnan ritarit on rakkaustarina, joka sijoittuu keskiaikaiseen fantasiamaailmaan. Ritari Jehrem ja hänen apupoikansa Konno tuntevat vetoa toisiinsa, mutta eivät voi paljastaa sitä muille (tai toisilleen). Samalla joku yrittää juonitella Jehremiä pois ritarin uralta ja Konno taistelee omien demoniensa kanssa. Tämä on mukavan nopeatempoista ja viihdyttävää luettavaa juonitteluineen kaikkineen. Jos tykkää esimerkiksi Meresmaan Mifonki-sarjasta, voisi hyvin tykätä tästäkin. Tässä on toisin jo aikuisempi sävy ja rutkasti enemmän erotiikkaa...

Anu Holopaisen Pohjoistuulen jälkeläiset -trilogia

Nämä kirjat ovat mun yksiä kaikkien aikojen lemppareita! Luin näitä monta kertaa nuorempana, ja nyt olen alkanut lukemaan taas uudestaan Holopaisen kirjoja. Ihanan nostalgista. :D Näissä tosiaan liikutaan pohjoisessa lumisessa maisemassa, shamaanien maailmassa ja kuolleiden valtakunnassa. Aiheena on fantasiakirjoille tyypillinen hyvän ja pahan taistelu, mustalla ja valkoisella magialla ja taruolennoilla höystettynä. Tämä on niin ihana maailma.

Trilogian osat: Boreaksen lapset, Musta liekki ja Sinisilmä.


Tähän voisi myös mainita pari kirjasarjaa, joita luin ala-asteella (ja ehkä vähän yläasteellakin...) aina uudestaan ja uudestaan:
  • J. K. Rowling: Harry Potterit (tietenkin)
  • Marilyn Kaye: Replica-kirjat, Amy oli paras!
  • Fiona Kelly: Mystery club: jännää rikosten selvittelyä
  • Louise Rennison: Georgia Nicolsonin salatut elämät, näille kirjoille sai nauraa aina vedet silmissä.
  • R. L. Stine: Goosebumps-kirjat, hui! R. L. Stineä tuli luettua paljon. 
  • Anu Ojala: Emilia-kirjat, nämä tuntui jo vähän aikuisemmilta kirjoilta (:D) ja tykkäsin eläinrakkaasta päähenkilöstä paljon.
Luultavasti tulen lukemaan osan näistä tämän vuoden aikana uudestaan, Yöpöydän kirjat -blogin Uudelleen luettua -haasteeseen.

*** Tietokirjat ***


Graham Hancock: Magicians of the Gods

Tämä oli niin mielenkiintoista luettavaa ja pohdittavaa. Onko kaukana menneisyydessä voinut olla mahtavia sivilisaatoita, jotka ovat tuhoutuneet esimerkiksi suurten luonnonkatastrofien seurauksena? Harmittavasti tätä kirjaa ei ole suomennettu, joten se täytyy lukea englanniksi. Vaihtoehtoisesti voi myös kuunnella esimerkiksi youtubesta Joe Roganin podcasteja, joissa Graham Hancock on vieraana. Mielenkiintoisia keskusteluja!



Karin Bojs: Homo europaeus 

Erilainen näkökulma kulttuureihin ja historiaan kuin edellisessä kirjassa. Tässä Bojs lähtee tutkimaan omia sukujuuriaan kymmeniä vuosituhansia taaksepäin ja liittää sen samalla kaikkia eurooppalaisia koskevaksi sukututkimukseksi. Bojsin lähestymistapa on mielenkiintoinen ja helposti ymmärrettävä. Kaikille historiasta ja kulttuureista kiinnostuneille tässä on loistava kirja!




Raili Mikkanen: Suomen lasten linnakirja

Tämä on ihana tapa tutustua erilaisiin linnoihin ja kartanoihin, joita Suomessa sijaitsee, jännittävien taustatarinoiden ja kauniin kuvituksen kera. Kirja on enemmänkin lapsille ja nuorille tarkoitettu, mutta kyllä minäkin tykkäsin tätä lukea...






Kuoleman matkatoimisto - Ammattina ihmissalakuljetus

Ajankohtainen ja ajatuksia herättävä aihe. Tässä kirjassa sitä lähestytään haastattelemalla ihmissalakuljetusta harjoittavia henkilöitä: miten he hankkivat ihmisiä salakuljetettavaksi, miten he tienaavat sillä rahaa yms. Miten eri tavoin ihmisiä salakuljetetaan ja kuinka raakaa tämä toiminta on. Mieleeni jäi etenkin ajatus siitä, että ihmissalakuljetus on monella tavoin helpompaa ja riskittömämpää kuin esimerkiksi huumeiden salakuljetus: ihmisillä ei ole väliä, sillä ei ole merkitystä pääsevätkö he määränpäähänsä vai kuolevatko matkalle, matkanjärjestäjä on jo tienannut rahansa. Kyseessä on siis hyvin julma bisnes. Kirjassa pohditaan myös keinoja ihmissalakuljetuksen ehkäisemiseksi.

John Lawrence Reynolds: Varjojen väki - Maailman salaseurojen historia

Tässä kirjassa sukelletaan erilaisten salaseurojen maailmaan, joita vuosisatojen aikana tiedetään olleen (tai vieläkin olevan) olemassa. Toiset ovat rauhaa rakastavia kultteja, kun taas toiset rikollisjärjestöjä... On ruusuristiläisiä, assassiineja, mafiaa, yakuzaa... Tämä oli myös tosi mielenkiintoista luettavaa!






***

Tässä on muutama suosikkikirjani, toivottavasti tästä joku nappaa hyvän lukuvinkin ja pääsee lukuseikkailulle. :)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

J. S. Meresmaa: Mifongin perintö (Mifonki-sarja #1)


Meresmaa, J. S. : Mifongin perintö
Karisto, 2012. 470 s.

Lukaisin tuossa jokin aika sitten J. S. Meresmaan kolmen pienoisromaanin yhteisniteen Keskilinnan ritarit. Siitä jäi kytemään halu lukea hänen muutakin tuotantoaan, ja nyt sain vihdoinkin luettua Mifonki-sarjan ensimmäisen osan, Mifongin Perinnön. Tykkäsin tästäkin! Taas yksi kirjasarja aloitettu, vaikken ole aiemmistakaan saanut läheskään kaikkia luettua, mutta oh well. Pikaisen googletuksen perusteella tästä on julkaistu viisi osaa ja kuudes osa ilmestyy syksyllä 2017.

Tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä, kun sudhaerilainen Dante Rondestani lähtee metsästämään yhtä neljästä tunnetusta Keisarin kirjasta, jonka olinpaikasta veli Arran oli saanut vihiä. Dante matkustaa Merontesiin mustan puumansa Reun kanssa ja onnistuu sotkemaan itsensä maan kuningasperheen asioihin pelastamalla prinsessa Ardiksen hukkumiselta. Ardis on luvattu eräälle kuninkaalle vaimoksi, mutta se ei estä kipinöitä syttymästä parin välille. Tästä alkaa seikkailutarina, joka vie lukijan eripuolille kirjan keskiaikaista fantasiamaailmaa. Välillä ollaan merillä ja pakomatkalla, välillä vankityrmissä... Kaiken keskiössä - kielletyn rakkauden ohella - on Keisarin kirjat, joita metsästää muutama muukin taho Arranin ja Danten lisäksi, sekä salaperäinen ikivanha myytti marmoosiinikansasta, Mifongeista ja verenperinnöstä.

Pidän paljon Meresmaan kirjoitustyylistä, joka luo mukavan ja lämpimän tunnelman kirjaan, sisältäen kuitenkin tarpeeksi särmää minun makuuni. Kerronta muistuttaa minua vähän Anu Holopaisen fantasiakirjoista, seisoen kuitenkin tukevasti omilla jaloillaan. Henkilöhahmot herättävät kiinnostuksen, ja etenkin Ardis kasvaa ja kokee kirjan aikana paljonkin. Danten ja Ardisin rakkaustarina lähtee kehittymään mielenkiintoiseen suuntaan, vaikka esteitä tuntuu löytyvän joka nurkan takaa.

Tämä oli kivan nopealukuinen kirja: on seikkailua ja tapahtumaa toisensa perään, eikä juonittelua tai vauhtia ja vaarallisia tilanteita jää puuttumaan. Juoni noudattaa melko perinteistä kaavaa: arvoitus aukeaa hetki hetkeltä, tapahtumat riepottelevat ihmisiä erilleen toisistaan ja kaikki kulminoituu loppuhuipennukseen. Juoni oli paikoin ennalta-arvattava, mutta se ei haitannut lukukokemusta liikaa. Aion lukea seuraavankin osan jossain vaiheessa, kunhan saan tätä lainattujen kirjojen pinoa madallettua...

Kirja sopii varmasti sekä nuorille että aikuisille. Ehkä tämä on sitä paljon puhuttua nuorten aikuisten kirjallisuutta, jota minä en ole paljoakaan vielä tutkinut, mutta siltä suunnalta on putkahdellut paljon kiinnostavia kirjoja. Luulen, että tästä saattaisivat nauttia sellaisetkin lukijat, joka eivät normaalisti fantasiakirjaan tarttuisi. Etenkin jos historiallinen seikkailuromaani yhtään kiinnostaa!

Ps. Huomasin vasta tätä kirjoittaessa, että olen lukenut päähenkilön nimen väärin koko ajan, se onkin Ardis eikä Adris. 🙈


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Janne Kukkonen: Voro - Kolmen kuninkaan aarre


Kukkonen, Janne: Voro - Kolmen kuninkaan aarre
Like, 2016. 279 s.

Janne Kukkosen sarjakuvaromaani Voro - Kolmen kuninkaan aarre on vuoden 2017 Sarjakuva-Finlandian voittaja. Tämä herätti tietenkin kiinnostukseni, ja halusin nähdä millaisesta sarjakuvasta on oikein kyse. Yleensä olen ollut aika huono lukemaan näitä palkintoehdokas/voittaja -kirjoja, mutta olen muutenkin halunnut tutustua enemmän sarjakuviin, ja ajattelin että tämä voisi olla hyvä valinta.

Sarjakuvassa liikutaan keskiaikaisessa fantasiamaailmassa, ja seurataan voroa nimeltä Lilja, joka kuuluu varkaiden kiltaan ja haaveilee Mestarivarkaan tittelistä. Hän yrittää kovasti ansaita kunnioitusta ja todistaa hyödyllisyytensä killan johtajan edessä. Mutta suurisuinen ja rämäpäinen tyttö hankkiutuukin melkoisiin hankaluuksiin otettuaan vastaan tehtävän, joka ei ollut hänelle tarkoitettu. Mihin Lilja on oikein sekaantunut ja onko tästä ulospääsyä... Kyseessä on kuitenkin koko ihmiskunnan kohtalo. Jaiks.


Sarjakuva on piirretty kaikissa mustan, harmaan ja valkoisen sävyissä. Tykkäsin näistä piirroksista tosi paljon, ne olivat tarpeeksi selkeitä minun makuuni. Joskus sarjakuvia lukiessa tulee sellainen tunne, että kuvat vilisevät silmissä, eikä oikein tiedä mihin katseensa kohdistaisi. Keskiaikainen maailma tuli tässä myös hyvin esiin. Tekstit ja ihmisten puheet on välillä kirjoitettu murteella, mistä pidin myös.

Tarina oli mukaansatempaava ja vauhdikas myyttisine kirouksineen, kuninkaineen, jumalineen ja vaarallisine tehtävineen. Verenvuodatukseltakaan ei tässä vältytä. Lilja taas on mukavan rämäpäinen, ehkä liiankin omaksi parhaakseen (voi Seamus-parkaa, joka joutuu tyttöä kestämään). Suosittelen tätä sarjakuvaa sekä nuorille että aikuisille. Tämä oli mukava uusi tuttavuus!

***

Vorosta muualla: Evarian kirjahylly, Lukupino, Oksan hyllyltä, Yöpöydän kirjat, Kirjojen keskellä, Hurja Hassu Lukija, Notko, se lukeva peikko, Cats, books and me


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Miksi en lue e-kirjoja



Tässä on ollut viimeaikoina uutisointia (esimerkiksi täällä) siitä, kuinka e-kirjojen suosio on laskenut muualla, mutta noussut Suomessa. Se sai minut pohtimaan sitä, miksi en itse koskaan lue e-kirjoja. Tässä muutama syy:

📖 Tykkään hakea lukemiseni kirjastosta, harhailemalla päämäärättömästi hyllyjen välissä, tutkailemalla palautettujen kirjojen sekamelskaa, katselemalla näytille nostettuja kansikuvia ja muuten vain hypistelemällä.

📖 Jos olen tykännyt jostain kirjasta älyttömästi, haluan monesti ostaa sen omaan kirjahyllyyn joko kirppareita, divareita, nettihuutokauppoja tai ihan vain kirjakauppoja selailemalla.

📖 En halua hankkia jotain epämääräistä tiedostoa koneelle, koska tuntuu siltä että se voi helposti kadota sieltä. Kehitys kehittyy ja tiedostomuodot jää edelliseen päivään, koneet lakkaa toimimasta ja niiden mukana on monesti kadonnut tiedostoja ja valokuvia.

📖 En omista lukulaitetta, enkä halua ostaa taas yhtä vimpainta nurkkiin heilumaan, joka menee kuitenkin vanhaksi parin vuoden päästä.

📖 Koska mulla ei ole lukulaitetta, lukemisen täytyisi tapahtua joko läppärillä tai puhelimella, ja niiden näyttöjä ei pysty tuijottamaan niin pitkiä aikoja.

📖 En yksinkertaisesti näe mitään syytä vaihtaa fyysistä kirjaa e-kirjan lukemiseen. (Joku voisi sanoa ympäristösyyt, mutta onhan se muovisten laitteiden valmistus ja teknologiaromun/roskan lisääntyminenkin haitallista ympäristölle.)

Tässäpä nämä minun mietinnät. En näe e-kirjaa mitenkään uhkana kirjastoille tai fyysiselle kirjalle, minusta se on vain hyvä asia, jos se saa ihmiset lukemaan enemmän. Minä en vain kuulu siihen lukijajoukkioon. Äänikirjojakin tulee kuunneltua lähinnä matkustaessa, kun ei matkapahoinvoinnin takia pysty lukemaan normaalisti.

***

Tykkäättekö te lukea e-kirjoja?

 

torstai 13. huhtikuuta 2017

Silja Kejonen: Vihkilumen talo - #runo100


Kejonen, Silja: Vihkilumen talo
Otava, 2017. 74 s.

Takatalven ensimmäinen hiutale
viikattuna tyynyn alle.

Yllä oleva ote yhdestä kirjan runosta tuntui sopivalta tähän säähän, joka Oulussa tätä kirjoittaessa vallitsee. Vihkilumen talo on oululaisen Silja Kejosen esikoisrunokokoelma. Mietin ensin, että kannattaakohan minun kirjoittaa tästä, kun en ole kovin hyvä runoanalyytikko, eikä minulla ole tästä sen painavampaa sanottavaa. Mutta kyllä, haluan kirjoittaa tästä, vaikka ihan vain sanoakseni että pidin tästä runokokoelmasta.

Mutta sitten mietin, miten tätä oikein kuvailisi... Mieleen herää ensimmäisenä ajatus "aikuisten Alice in wonderland runomittaan puettuna." :') En tiedä kuvaako se tätä kovin hyvin, mutta Liisa Ihmemaassa on tuoreena mielessä ja en voinut olla yhdistämättä näitä kahta. Toisin sanoen kyseessä on siis abstraktia, unenomaista, tajunnanvirtaista runoutta. Jos tämä olisi maalaustaidetta, olisi kyseessä varmasti surrealismi. Ja minähän pidän surrealismista. Tämän kirjan runot onnistuivat yllättämään käänteillään ja odottamattomilla ilmaisuillaan.

Lukeminen oli vähän niin kuin katselisi esimerkiksi René Magritten maalausta, jossa kaikki asiat ovat kyllä todellisia, oikeita, mutta ne tuodaan esille odottamattomissa, epätodellisissa paikoissa, asiayhteyksissä ja muodoissa. En minä niitä maalauksiakaan sen kummemmin analysoi, kunhan vain nautin siitä, että joku on osannut yhdistää asioita yllätyksellisesti, luovasti ja rajoja rikkovasti keskenään.

Kirjan kansikuva on kerrassaan kaunis. 💜

Osallistun tällä Reader, why did I marry him -blogin runohaasteeseen.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Karin Bojs: Homo Europaeus - Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia


Bojs, Karin: Homo Europaeus -
Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia
Minerva, 2016. 473 s.
 Ainutlaatuisen mukaansatempaava, 54 000 vuotta kattava tarina eurooppalaisten alkuperästä, DNA:sta ja sukututkimuksesta.

Historia ja erilaiset kulttuurit kiinnostavat minua suunnattomasti. Niinpä kun huomasin tämän kirjan kirjaston tietokantaa selaillessa, pakkohan se oli laittaa varaukseen! Tämä tulikin luettua yllättävän nopeaa tahtia näin tietokirjaksi. Yleensä tietokirjoja tulee lueskeltua pikkuhiljaa kaiken muun lukemisen ohella, mutta tämä oli pakko ahmia heti.

Kirjassa ruotsalainen tiedetoimittaja Karin Bojs lähtee tutkimaan omia sukujuuriaan, seuraten dna-ketjuja aina 54 000 vuotta ajassa taaksepäin. Hän liittää hienosti oman sukututkimuksensa kaikkia eurooppalaisia koskevaksi tarinaksi. Mistä eurooppalaiset ovat alun perin tulleet ja kuinka monena aaltona? Miten vastoinkäymisistä selvittiin ja miten ne ovat vaikuttaneet meidän geeneihin tänä päivänäkin? Missä vaiheessa kissa, koira ja hevonen tulivat mukaan ihmisten elämään Euroopassa? Entä miten meistä tuli valkoihoisia? Kaikkea näitä (ja lukuisia muita kysymyksiä) tässä pohditaan uusimpien löydösten ja tutkimustulosten valossa. Mitä kaikkea voidaankaan saada selville tuhansia vuosia vanhoista luurangoista ja muumioista, on hämmästyttävää. Mitä syvemmälle historiaan mennään, sitä enemmän tiedot koostuvat pienistä sirpaleista, ja niistä tehdyistä päätelmistä. Mutta onhan se kiinnostavaa!

Bojs kirjoittaa mukavan yleistajuisella kielellä. Hän on seurannut aiheeseen liittyviä tutkimuksia jo yli kymmenen vuotta ja on selvästi hyvin perehtynyt aiheeseen, mutta kirjaansa varten hän on myös haastatellut lukuisia uraauurtavia tutkijoita ja arkeologeja. Pidän siitä, että hän osaa olla hyvin objektiivinen ja ottaa esiin myös tutkimuksiin kohdistuvan kritiikin ja vastakkaiset mielipiteet. Samalla hän kertoo omasta suvustaan ja sukujuuristaan, sekä luo lukijalle mielenkiintoisia mielikuvia siitä, millaista elämä on missäkin vaiheessa Euroopassa ollut. Millainen on voinut olla esimerkiksi homo sapiensin ja neandertalilaisen kohtaaminen? Tutkitusti nykyihmisistä löytyy myös neandertalilaisten dna:ta.

Kirjassa nostetaan esiin myös dna:n ja geenitutkimuksen pimeämpää puolta. Sitä, joka liittyy rotuhygieniaan ja haluun todistaa toiset (kirjassa nostetaan esimerkiksi muun muassa saamelaiset) huonommiksi, vähemmän älykkäiksi ihmisiksi. Tässähän ei tietenkään kukaan ole onnistunut, mutta on surullista kuinka paljon ja kuinka sinnikkäästi sitä ovat jotkin tahot yrittäneet. Mielenkiintoista oli myös lukea tutkijoiden keskinäisestä kiivaasta kilpailusta, eriävistä mielipiteistä ja siitä närästä mitä syntyy, kun jotain uutta löydetään, joka todistaa vanhat uskomukset vääriksi. Maanviljelyksen rantautuminen Eurooppaan tuntuu olevan yksi näistä kiistan aiheista.

Tätä lukiessa mieleen heräsi myös kysymys siitä, miten tämä meidän aika tulee näyttäytymään tulevaisuuden tutkijoiden silmissä? Mitä meistä saadaan selville ja miten dna-ketjut ovat muuttuneet esimerkiksi 5000 vuoden päästä. Onko suomenkieltä vielä olemassa silloin? Ja miten mielenkiintoista olisi saada tietää omasta suvusta noin pitkälle historiaan? Onhan noita testejä olemassa, niistäkin Bojs kertoo kirjassa enemmän.

Suosittelen tutustumaan tähän hienoon tietokirjaan, joka kertoo eurooppalaisten historiasta ja perimästä kiinnostavalla tavalla. Etenkin jos olet kiinnostunut historiasta, sukututkimuksesta, dna:sta tai ylipäätään kulttuurien muovautumisesta ja kehittymisestä. Minulle tämä oli mieltä avartava lukukokemus. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...