tiistai 13. elokuuta 2019

Keskenjääneet osa 3

Nykyään jätän helposti kirjan kesken, jos se ei jostain syystä nappaa. Luettavaa on paljon, lukujono loputon... Sitä vain jättää sen kirjan siihen yöpöydälle ja tarttuukin johonkin muuhun. Siksi blogiin päätyy lähinnä positiivisia lukukokemuksia, koska ne muut jäi kesken. Noh, poikkeuksiakin on tietysti.

Tässä muutama kirja, joita aloitin (osaa luin jopa yli puoleen väliin), mutta en päässyt loppuun asti:




Jane Johnson : Neidonryöstö

Tässä kirjassa oli päällisin puolin kaikkea, mitä kunnon kesäkirjalta toivoin: historian havinaa, romantiikkaa, seikkailua, draamaa... Neidonryöstö on kirjailijan omiin kokemuksiin nojautuva kertomus naisesta, joka löytää vanhan kirjontaoppaan. Sen kautta alkaa selvitä tarina vuosisatojen takaisesta sukulaistytöstä, joka siepataan ja myydään orjana itämaihin, mutta joka jotenkin selviytyy sieltä takaisin kotikonnuilleen. Kuulosti varsin mielenkiintoiselta lähtökohdalta.

Kirjassa liikutaan kahdessa ajassa, nykyajassa ja 1600-luvulla. Harmittavasti tämä nykyaikaosuus ja sen ärsyttävä päähenkilö pakotti jättämään kirjan kesken. Ja joku kerronnassa häiritsi minua liikaa muutenkin. Kaipasin ehkä enemmän syvyyttä sekä henkilö-, että historiankuvailuun.

J.R.R. Tolkien : Gondolinin tuho

Tämä oli väärä kirja aloittaa tutkimaan Tolkienin tuotantoa, mutta en muutenkaan tykkää lukea jonkun keskeneräisiä töitä. Se tuntuu jotenkin väärältä. Miksi siis lainasin tämän? En tiedä :')

Mia Kankimäki : Naiset joita ajattelen öisin

Paljon hehkutettu kirja ei vastannut odotuksiini, mikä oli harmi. En tiedä miksi minulla oli vääränlaiset odotukset, mutta en oikein saanut otetta tästä.

Raymond Carver : Sateisten päivien jälkeen

Jos totta puhutaan, niin keskenjääneiden runokirjojen lista on melko pitkä, mutta kuvittelin että tästä olisi löytynyt sellainen joka puhuttelisi minua. Olin väärässä. Vain takakannen runo puhutteli minua, muut runot eivät olleet samankaltaisia ollenkaan (ainakaan siihen asti mihin tätä luin ja selailin). Myöskään takakannen lupaus "Hän ei ole hienosteleva tai vaikea runoilija." oli vain puoliksi totta, mutta ehkä kaikilla on oma käsityksensä siitä, mikä on vaikeaa runoutta. 😅


torstai 8. elokuuta 2019

J.R.R. Tolkien: The Fellowship of the Ring


Tolkien, J.R.R. : The Fellowship of the Ring
Lord of the Rings #1

HarperCollins, 2005.
Äänikirja, 19h 53min.

Tolkienin klassikko Taru sormusten herrasta (1954) on ollut lukulistallani ikuisuuden. Elokuvatrilogia kuuluu ehdottomiin lempparileffoihini, ja monta Lotr-maratoonia on tullut elettyä läpi. Kirjaakin aloitin joskus teininä lukemaan, mutta en päässyt kovin pitkälle. Nyt hoksasin aloittaa tämän uudestaan äänikirjana, kun oli monen tunnin automatka edessä, enkä pysty lukemaan kirjaa autossa. Storytelistä löysin nämä englanninkielisinä versioina. Täytyy sanoa, että Rob Inglis on täydellinen lukija Sormusten herroihin.

Suurin osa varmasti tietää mistä Lord of the Rings kertoo, ja alla oleva lainaus on luultavasti hyvin monelle tuttu. Mutta niille jotka ovat eläneet tynnyrissä (😉), lyhyesti sanottuna tarina sijoittuu kuvitteelliseen Keski-Maahan, jota asuttavat kaikenlaiset olennot aina hobiteista velhoihin, kääpiöihin ja haltioihin. Ensimmäisessä osassa nuori hobitti Frodo ystävineen lähtee kuljettamaan salaista sormusta tuhottavaksi, ja he saavat matkakumppaneikseen sekalaisen sakin Keski-Maan asukkaita.

 “One Ring to rule them all,
One Ring to find them,
One Ring to bring them all
and in the darkness bind them.”

Elokuvat ovat painuneet niin vahvasti mieleeni, että oli mahdotonta olla näkemättä Frodoa Eliah Woodina, Gandalfia Ian McKelleninä ja ehdottomasti Aragornia Viggo Mortensenina... ja niin edelleen. Yllätyin siitä, kuinka hyvin elokuvat noudattelevat kirjaa, vaikka kyseessä on näinkin pitkä opus. Oli tietysti erilaisia lauluja, matkanvarrella tavattuja hahmoja ja pieniä tapahtumia, joita ei elokuvissa esiinny. En esimerkiksi muista, että Tom Bombadil olisi niissä vilahtanut.

Onhan kirja silti lähes aina syvällisempi elämys kuin elokuva. Tolkien on mestari kuvailemaan luomansa maailman ja henkilöiden luonnetta. Maisemat piirtyy mieleen niin tarkkana, että voit melkein haistaa vihreiden nummien tuoksun ja tuntea vuoriston kylmyyden. Mustat ratsastajat myös tuntuivat paljon kriipimmeiltä kirjoissa, vaikka elokuvissakin ne ovat suhteellisen pelottavia. Sitä juuri rakastan kirjoissa! Ehkä teini-ikäisenä kirja oli minulle liian pitkäveteinen ja verkkaisesti etenevä pitkine kuvailuineen, mutta nyt se tuntui vain virkistävältä.

Tarinassa korostuu kontrastit hyvän ja pahan välillä. Esimerkiksi hobitit ovat viattomia, elämäniloisia, yksinkertaisesta elämästään nauttivia olentoja. Heidän asuinalueensa on vehreä, pientä kylää muistuttava kupla, jossa kaikki tuntevat toisensa. He voivat olla pikkumaisia toisiaan kohtaan kyllä, mutta kontrasti on hyvin syvä, kun musta ratsastaja saapuu Kontuun. Muutenkin pahuus on puhtaasti pahaa, mustat ratsastajat ovat niljakkaita, pahuutta huokuvia otuksia isoine hevosineen, ja he haluavat sormuksen hinnalla millä hyvänsä. Tämä hyvän ja pahan taistelu on ajaton teema fantasiakirjallisuudessa, ja Tolkien (korkean)fantasiakirjallisuuden isänä on varmastikin ollut inspiraationa/vaikutteena tähän.

Vaikka tykkäsin kirjasta, sanoisin että tälle on oma aikansa ja paikkansa. Jos et karttele fantasiaa, ja toivot jotain lukemista, johon voi kunnolla syventyä, tämä voisi olla hyvä valinta omine maailmoineen, historioineen ja tarustoineen. Jos taas toivoo jonkinlaista aivot narikkaan -kirjaa, tämä ei ehkä ole se paras valinta. 😅 Olen esimerkiksi kesän aikana alkanut lukemaan paljon kirjoja, jotka ovat jääneet kesken lepsun tai jotenkin ei vain tarpeeksi syvälle kurottavan kerronnan takia, ja tämä kirja oli juuri sitä mitä kaipasin lääkkeeksi näiden kirjojen jälkeen.

Luulen, että jatkan kirjasarjan parissa äänikirjan muodossa, sillä tykästyin Rob Inglisin eläytyvään kerrontaan.

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Satusunnuntai: Mörön unisukat


Kirjoittanut ja kuvittanut Nina Haiko
Lasten Keskus 2007

Jussi-pupu ei uskalla nukkua pimeässä. Siellähän voi olla vaikka kuinka monta mörköä! Ja jussi on varma että niitä on, vaikka aikuiset sanovatkin muuta...  Mutta mörköhän onkin ihan erilainen kuin Jussi kuvitteli, sekin nimittäin kaipaa kaveria. 


Mörön unisukat on lämminhenkinen tarina erilaisuuden kohtaamisesta, ystävyydestä ja pimeydenpelon voittamisesta. Kuvitus on aika tummanpuhuvaa, lähinnä mustan, oranssin, vihreän ja valkoisen sävyistä. Tarinaa lukiessa nousi itselläkin hymy huulille pariin otteeseen. Tämä voisi olla hyvä kuvakirja luetavaksi esimerkiksi pimeää pelkäävälle lapselle.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Top Ten Tuesday: 10 kirjapaikkaa joissa haluaisin käydä

Kuva: Pixabay

Poimin tämän idean The Broke and the Bookish -blogista, josta poimin useimmiten nämä Top Ten Tuesday -aiheet, heillä vain on niin hyviä!

Luen paljon fantasiaa ja historiallisia romaaneja, joten tähän oli melkein ylitarjontaa kirjamiljöiden suhteen, mutta halusin silti rajata tämän kymmeneen mielenkiintoisimpaan paikkaan:

1. Tylypahka Harry Pottereista. Lapsuuden unelmapaikka, totta kai.

2. Talvivaara Game of Thronesista. Jotenkin mystinen ja kolkko, mutta samalla kotoisa ja lämmin paikka kylmässä pohjoisessa.

3. Rivendell Taru Sormusten Herrasta -kirjasta. Kuulostaa kauniilta ja taianomaiselta.

4. Castle Leoch Outlander -sarjasta. Koska rakastan linnoja, ja pääsisin Skotlantiin. ♡

5. Muumilaakso. Toinen lapsuuden unelmapaikka. Etenkin koluaisin läpi muumitalon, ja haluaisin päästä maistamaan muumimamman pannukakkuja.

6. Kuolleiden valtakunta Anu Holopaisen Sinisilmästä. Kiehtova paikka, mutta haluaisin shamaanin seuraani. 

7. Thornfieldin kartano Kotiopettajattaren romaanista. 1800-luku, maaseutumaisemat, synkkä kartano...

8. Tunnelmallinen Lansquenetin kylä Pienestä suklaapuodista. Ja etenkin se siellä sijaitseva pieni suklaapuoti.

9. Kontu. Kuulostaa ihanan kotoisalta ja vehreältä.

10. Suolammen kylä Itämeren Aurista. Suomi 900-luvulla, taikauskoisia ihmisiä, melkein koskematonta luontoa. Haluaisin ehdottomasti nähdä.

***

Missä sinä kävisit? 
 

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kesän kuulumisia ja katsottuja...

Kesäloma on saapunut, ja siitä on jo viikko vietetty kaikessa rauhassa. Tuntuu siltä, että tänne blogiinkin tulee taas kirjoitettua enemmän, kun on ollut aikaa (ja energiaa 😅) lukea ja katsoa kaikenlaista.

Olen tässä kesän alussa aloittanut pientä elämäntaparemonttia, koska olen ollut niin väsynyt kokoajan, että energiaa ei ole ollut juuri mihinkään ylimääräiseen. Aina kun on yrittänyt illalla alkaa lukemaan kirjaa, sammahtaa samantien. On ollut päivisin vähän sellaista aivosumua, keskittymisvaikeuksia ja väsymystä.

Noh, olen jättänyt turhat herkuttelut sun muut pois (mulla menee tuo herkuttelu kyllä helposti överiksi), lisännyt vähän kasviksia ja proteiinia ruokavalioon ja liikkunut enemmän, mikä on kyllä tehnyt huiman eron energiamääriin (selvisi, että suklaalevyillä ja mannapuurolla ei pärjääkkään elämässä... Nyyh). Ylipäätään se, että yrittää syödä sen viisi kertaa päivässä on auttanut paljon. Semmoista täällä päin. Jospa saisin luettua enemmän, koska kirjoja on ollut ikävä.

***

Aloitin kesäloman telkkarin ääressä katsomalla leffoja, ja niistä mieleenjäävimmät olivat ehdottomasti Jessica Chastainin tähdittämät Miss Julie (2014) ja The Zookeeper's Wife (2017). Ensimäinen sijoittuu 1890-luvulle, ja kertoo kartanossa asuvasta aristokraatin tyttärestä, joka kiusaa Colin Farrellia. :') Hyvä, mutta häiritsevä leffa. Toinen on tositapahtumiin perustuva tarina Varsovan eläintarhan omistajista, puolalaisesta Antonina ja Jan Zabinskistä, jotka alkavat toisen maailmansodan alkaessa käyttää eläintarhaansa juutalaisten pelastamineen. Koskettava leffa todellakin! Elokuva on tehty Diane Ackermanin kirjan pohjalta.

Lisäksi lainasin kirjastosta Hovimäen ensimmäisen kauden (1999). Kuka muistaa tämän sarjan? 😄Tämä oli paljon ihanampi kuin mitä muistin. Hovimäki seuraa Hovimäen kartanoa asuttavan aatelissuvun ja suvun tiloilla asuvien Sepän torpparisuvun tarinaa vuosisatojen saatossa. Ensimmäinen kausi alkaa vuodesta 1798, kun Suomi on vielä Ruotsin vallan alla. Jos tykkäät historiallisista sarjoista, niin kannattaa tsekata tämä! Suomessa tällaisia ei olekaan ihan hirveästi tehty, ainakaan mistä minä olisin kuullut. Aion katsoa muutkin kaudet kyl.

***

Aloitin myös lukemaan Tolkienin Gondolinin tuhoa, mutta tajusin melko äkkiä, että tästä kirjasta ei ole hyvä aloittaa Tolkienin tuotantoon tutustumista (minun mielestä). Jos ymmärsin oiken, hän ei ikinä saanut työstettyä tätä tarinaa loppuun asti. Tämä voisi olla kiva kirja lukea joskus myöhemmässä vaiheessa kyllä.

***

Mites teidän kesä on lähtenyt käyntiin? 😊
 

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Hemulin kasvio


Kaataja, Päivi : Hemulin kasvio
WSOY, 2019. 109 s.

Mikäs olisikaan kivempi paluu blogiin, kuin tällainen ihana luontokirja, nyt kun luonto (ja minä 😅) alkaa taas heräillä horroksesta pitkän ja lumisen talven jäljiltä. Täällä Oulussa ainakin oli välillä sellainen olo, että tämä talvi ei lopu koskaan, varsinkin kun takatalvikin pääsi yllättämään. Vaikka olen enemmän syys/talvi-ihminen, niin lopputalvi tuntuu aina ikuisuudelta, ja onhan tämä alkukevät ihanaa aikaa - lämmintä, mutta ei liian. Ötököitä, muttei liikaa... Mukavat ulkoilukelit koirien kanssa ja niin edelleen.

Hemulin kasvio kuulosti niin ihastuttavalta, että pakkohan se oli päästä lukemaan. Ja kiva tietopakettihan tämä olikin! Kasvipiirrosaukeamista tuli ihan sellainen nostalginen ala-asteelle paluu -olo tätä lukiessa. Taustalla vilahtaa välistä Tove Janssonin muumipiirroksia, ja lukujen aluista sekä pienistä mustista laatikoista voi lukea muumikirjoista tuttuja luontoon liittyviä sitaatteja. Varsinaisesti tämä ei siis ole muumikirja, vaan helppolukuinen tietokirja Suomen yleisimmistä kasveista.



Tykkäsin paljon kirjan muumivivahteesta ja Anni Pöyhtärin kauniisti piirtämistä kasvikuvista. Kirja on myös koostettu selkeisiin johdonmukaisiin kappaleisiin ja lukuihin, kuten Havumetsässä, Suolla, Syötävät ja maistuvat, Myrkylliset ja vaaralliset... Ja niin edelleen. Aukeamille kuvien viereen sijoitetut lyhyet ja ytimekkäät tietoiskut ja nippelitiedot kaikista kasveista teki kirjasta helppolukuisen ja silmää miellyttävän. Jäin mielellään tuijottelemaan aukeamia pidempäänkin.

Opin paljon hauskaa (ja oikeastaan tärkeääkin) uutta ja jo unohtunutta tietoa Suomen kasveista. Selvästi kertaus on opintojen äiti. :D Vaikka tämä tuntuu enemmän nuorille ja lapsille suunnatulta, mun mielestä tämä on mahtava kirja ihan aikuisillekin luettavaksi.


lauantai 9. maaliskuuta 2019

Neil deGrasse Tyson: Tähtitiedettä kiireisille


Tyson, Neil deGrasse: Tähtitiedettä kiireisille
Aula & Co, 2018. 176 s.

Kuuntelen usein Joe Roganin podcastia Joe Rogan Experienceä, koska siellä on monen monia mielenkiintoisia vieraita eri tutkimusaloilta (tietenkin myös urheilijoita, koomikkoja yms). Astrofyysikko Neil deGrasse Tyson on yksi mun lemppari vieraista, koska hän osaa selittää asioita avaruudesta, maailmankaikkeudesta ja tähtitieteestä yleistajuisesti ja sellaisella innolla, että se tarttuu väkisin kuuntelijaankin. Olen saanut podcastista niin paljon kirjavinkkejä eri aiheista, että se tulee varmaan mainittua täällä blogissakin useampaan kertaan. Podcast on syy siihen, miksi tartuin tähän(kin) uutuuskirjaan.

Tähtitiedettä kiireisille on mukavan lyhyt, yleistajuinen ja suhteellisen helppo luettava, joka antaa tällaisille kiireisille tavallisille tallaajille yleiskuvan siitä, mistä tähtitieteessä onkaan kysymys. Kirja kattaa aiheita aina alkuräjähdyksestä suhteellisuusteoriaan, mustiin aukkoihin, pimeään energiaan ja elämän etsimiseen avaruudesta.

"Olemme elämäksi muuttunutta tähtipölyä, jolle maailmankaikkeus on lahjoittanut kyvyn ottaa selvää itsestään - ja olemme vasta alussa."

Maailmankaikkeuden ja elämän synty ovat kiinnostaneet minua niin kauan kuin muistan, ja yhdessä vaiheessa, joskus vuosia sitten, luin aiheesta enemmänkin. Monet kirjassa esitetyistä aiheista olivat minulle siis joten kuten tuttuja, mutta opin myös paljon uutta, sillä onhan tiede kehittynyt tässä vuosien aikana ja uusia löydöksiä löytynyt. Tuntuu myös, että ymmärrys niidenkin tuttujen aiheiden ympärillä kasvoi huomattavasti.

Kirja tuli luettua hujauksessa, ja ihan kaikki ei jäänyt mieleen, mutta kokonaiskuva maailmankaikkeuden synnystä ja tähtitieteestä kuitenkin selkeni. Minä olisin kaivannut oppikirjamaisia kuvia tähän vierelle vielä (koska kuvat auttavat minua muistamaan asioita paremmin), mutta annettakoon se nyt anteeksi, että niitä ei ollut... 😆 Tyson kuitenkin havainnollistaa sanomaansa helpoin esimerkein, mikä auttaa pysymään kärryillä, kun aiheet alkavat mennä vaikeammiksi.

Jos olet kiinnostunut tähtitieteestä ja avaruudesta, suosittelen tarttumaan tähän!

***

Muualla kirjoitettua: Kirjavinkit, Eniten minua kiinnostaa tie, Sinisen linnan kirjasto, Satunnainen lukija


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...