sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Lämminhenkinen joulusatu: Untu ja sydäntalven salaisuus


Nora & Pirkko-Liisa Surojegin : Untu ja sydäntalven salaisuus
Otava, 2012. 95 s.

"Minusta joulu kuulostaa rauhalliselta. Sellaiselta, että sen voisi ottaa kainaloon ja katsella vaikka kuuta..."

Ajattelin kirjastossa käydessäni vilkaista myös satuhyllyä, sillä halusin herätellä taas henkiin Satusunnuntaita täällä blogissa. Onhan se lokoisaa pysähtyä välillä lukemaan satukirjaa, ja antaa aivojen levätä raskailta lukutaakoilta.

Tämä ihana satukirja löytyikin heti hyllyltä esille nostettuna, ja etenkin kirjan nimi tuntui kutsuvan minua. Minun sydämestä löytyy myös erityinen paikka Pirkko-Liisa Surojeginin kuvituksille, sillä niissä on aina seesteinen ja luonnonläheinen tunnelma. Kirjan on kirjoittanut Nora Surojegin, jonka tekstistä huokuu myös tietty lämpöisyys ja huumori. Untu ja sydäntalven salaisuus oli oikein mukavaa luettavaa näin joulukuun talvisiin (vihdoinkin) tunnelmiin.

Untu Willi on rannikolla asustava pikkuruinen ukkeli, joka yksi päivä löytää postikortin, jossa toivotetaan joulun valoa. Untua alkoi mietityttää, mikä oikein on joulu tai joulun valo... Hän päättää lähteä matkalle kauas pohjoiseen etsimään vastauksia kysymyksiinsä. Matkallaan Untu tutustuu monenmoiseen metsänväkeen aina muppeleista lontteihin ja pelottavaan rautamatoon.

Tästä kirjasta tuli hyvälle mielelle. Sadusta huokui suomalainen luonto ja rauhallisuus: matkanvarrella pysähdytään kahvikupposelle tai mustikkateelle, ja kuunnellaan toisten kertomuksia luonnonhelmassa. Mukana on hauskoja ja kekseliäitä otuksia, kuten maailmanympärysmatkalla olevat (erehdyttävästi puita muistuttavat) hämyläiset, jotka eivät tosin ole edenneet kovin pitkälle vuosien varrella.

Untun matka sydäntalven salaisuutta kohti on ihanan lämminhenkistä huumoria ja elämänfilosofiaa sisältävä seikkalu, jota suosittelen lämpimästi kaikille. Tuli ihan Tove Jansson fiiliksiä tätä lukiessa, ja Muumithan on ihania kirjoja niin lapsille kuin aikuisille. Niin on tämäkin. 💜

maanantai 3. joulukuuta 2018

Ihana kirpparilöytö osa 2



Viime aikoina on tullut käytyä harvemmin kirppareilla, mutta sen kerran kun kävi, niin kannatti kyllä! Löysin nimittäin yllä näkyvän kirjapinon vain 12 eurolla. Pakkohan se oli napata kyytiin. Suurin osa kirjoista näyttää siltä, että niitä ei ole avattukaan. Ei vissiin napannut tämä kirjasarja, kun noin ajautui kirpparipöydälle. Noh, eiköhän nämä nyt viimeistään tule luettua läpi.

Olen kyllä aloitellut Valtaistuinpeliä moneen kertaan vuosien varrella, mutta aina se tuntuu liian tutulta. Olen katsonut sarjan, ja muistan melko tarkkaan kaikki tapahtumat vieläkin, mikä häiritsee lukukokemusta. Esimerkiksi poikaystävä lukee yllättävän paljon, mutta vain about kahta kirjaa (Marley ja minä tai Vuorovetten prinssi). Ja niitä vain uudestaan ja uudestaan. Itse en pysty, jos tapahtumat on tuoreena mielessä... Tulee ähky.😅

Muita kirjaostoksia ei ole tullut tehtyä, lukuun ottamatta paria kokkikirjaa. Pitäisi ostaa enemmän kirjoja, varsinkin uutuuksia. Ajattelin ensi vuonna petrata sillä saralla.


Joskos te olette tarttuneet tähän kirjasarjaan? 


Ps. Vaikea uskoa, että nyt on jo joulukuu! Tämä vuosi on mennyt ihan supernopeasti, iik. En ole jaksanut lukea läheskään niin paljon kuin yleensä luen, minkä vuoksi myös blogi on päivittynyt harvemmin.

maanantai 26. marraskuuta 2018

A Discovery of Witches (tv-sarja 2018)

Kuva: IMDb

Löysin HBO:lta mielenkiintoisen sarjan, joka perustuu Deborah Harknessin kirjoittamaan All Souls -trilogiaan (joista suomeksi löytyy ensimmäinen osa Lumottu). Pari jaksoa katsottuani tajusin, että olen jopa lukenut tuota kirjaa joskus aikoinaan vähän matkaa, mutta ei kyllä ole hajuakaan siitä miksi se jäi kesken.

Sarja kertoo Diana Bishopista, noidasta joka kieltäytyy taikomasta. Diana löytää sattumalta kadoksissa olleen maagisen kirjan, jota havittelee moni muukin olento. Tästä lähtee liikkeelle tapahtumaketju, jossa sekä vampyyrit, noidat että demonit pyrkivät saamaan kirjaa itselleen. Tietysti mukana on roimasti romantiikkaa ja erityisolentomeininkiä, mikä sopii kyllä mulle! Plussaa tulee myös Satu Järvisen hahmosta, suomalaisesta noidasta (jolla ei ollut yhtään suomalainen aksentti, mutta annettakoon se anteeksi tämän kerran).

Tämän sarjan ensimmäinen kausi sisältää kahdeksan jaksoa, ja sinä aikana ei taideta käydä läpi tuota ekaa kirjaa kokonaan. Muistelen ainakin, että siinä tapahtui vaikka mitä enemmän. En osaa myöskään sanoa, että noudattaako sarja tarkalleen kirjan tapahtumia, sillä omat muistikuvat on aika hämärät. Sarjassa tykkäsin erityisesti Matthew Clairmontin, 1500-vuotiaan vampyyrin, hahmosta. Jostain syystä Dianan hahmo ei oikein jäänyt mieleen hyvässä eikä pahassa. Olisikohan päähenkilö kirjassa vähän mieleenjäävempi persoonallisuus?

Vaikka ekojen jaksojen aikana en osannut päättää tykkäänkö sarjasta vai en, niin olihan tämä lopulta koukuttava eka kausi. Täytyy sanoa että juuri kun aloin toden teolla kiinnostua tarinasta, kausi loppui. Pöh. Pitää vissiin noutaa se kirja sitten kirjastosta...

 Oletteko tutustuneet sarjaan tai lukeneet Harknessin kirjaa?

perjantai 19. lokakuuta 2018

Terhi Tarkiainen: Pure mua


Tarkiainen, Terhi : Pure mua
Tammi, 2018. 403 s.

Hip hei, pitkästä aikaa sain luettua kirjan alusta loppuun. Se oli ihana tunne! Niin monta kirjaa on syystä tai toisesta jäänyt viime aikoina kesken. Tämä kirja sopikin omalla tavallaan hyvin pimeneviin syysiltoihin ja lähestyvän Halloweenin teemaan.

Pure mua on Terhi Tarkiaisen esikoisromaani, jossa liikutaan vahvasti maagisen realismin aihealueella. Romaanissa Espoossa asuva ikuinen opiskelija Anna saa synttärilahjakseen vampyyrin. Kyllä, tässä kirjassa vuokrataan vampyyreja ihmisille, käyttöoppaan ja koulutusvälineiden kera. Paitsi että Anna ei haluaisi vampyyria kotiinsa. Alkaakin siis selvitystyö siitä, kuinka vampyyri Vlad palautetaan mysteeriseen Kenneliin, josta ei tunnu olevan mitään tietoja yhtään missään.

"Aikooko emäntä päästää minut häkistä? Tietysti se on täysin emännän päätettävissä." Miehen lausumat sanat kuulostivat nöyriltä, mutta ääni oli kaikkea muuta kuin alistuva.

Tämä oli oikein mukaansatempaavaa luettavaa, ja vaikka juoni oli paikoin ennustettavissa, se ei haitannut minua hirveästi. Olin sillä tuulella, että halusin lukea jotain uutta ja viihdyttävää, ja sitä tämä kirja tarjosi. Sitä paitsi aina kun puhutaan vampyyreista tai ihmissusista, olen automaattisesti kiinnostunut. Tarinasta, etenkin Annan pohdinnoista, löytyy myös purevaa (heh heh) huumoria, joka välillä pisti hekotelemaan.

Historian rakastajana tykkäsin myös Annan graduaiheesta, jossa hän tutkii sisällissodan aikana tapahtunutta oman sukunsa perhesurmaa. Kauhea tapahtuma on pysynyt mysteerinä, johon tiedetään liittyneen punakapinallisia. 

Viihdekirjallisuudelle tyypillisesti mitään suuria ja monipuolisia henkilökuvauksia kirja ei tarjoa, sillä hahmot ovat melko yksulotteisia (Annan koko lähipiiri on minusta melko vastenmielinen), ja Anna välillä ärsyttävä aivotuksineen, mutta jos niistä pääsee yli, niin kirja vie mukanaan. Tarkiaisen teksti soljui mukavasti eteenpäin, ja yhtäkkiä huomasinkin lukeneeni parisataa sivua yhdellä istumalla. Tylsäksi tätä ei voi ainakaan kutsua. Vakuuttava esikoisteos! Tulen tsekkaamaan Tarkiaisen kirjoja tulevaisuudessakin.

Jos olet maagisen realismin ystävä, haluat jotain nopealukuista ja tykkäät eroottisella latauksella varustetuista vampyyritarinoista (with a twist), suosittelen tutustumaan!


sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Sarah Lark: Valkoisen pilven maa


Lark, Sarah: Valkoisen pilven maa
Uusi-Seelanti -trilogia #1
Bazar, 2015. 892 s.

Saksalaisen Sarah Larkin Uuteen-Seelantiin sijoittuva historiallinen romaani kertoo kahden nuoren brittinaisen uskaliaasta matkasta uuteen maahan, jonne he lähtevät etsimään rakkautta. Vaatimaton Kotiopettajatar Helen vastaa tuntemattoman miehen lehtikirjoitukseen, ja neiti Gwyneira lähtee rikkaan lammasparonin matkaan. Elämä Uudessa-Seelannissa ei kuitenkaan ihan vastaa odotuksia. Kirjassa seurataan naisten ystävyyttä ja elämää, jota he lähtevät rakentamaan vastoinkäymisistä huolimatta.

Rakastan historiallisia romaaneja (etenkin 1700-1800 -lukuja) ja sukuromaaneja, ja niiden tähden tämä kirja tarttuikin mukaani kirjastosta. En ole ennen lukenut mitään Uuteen-Seelantiin sijoittuvaa, joten siinä kolmas syy, miksi kirja kiinnosti erityisesti. Kirjan lähtökohdat ovat myös kutkuttavat, ja antavat mahdollisuuksia vaikka kuinka menevälle tarinalle!

Tämä kirja herätti minussa ristiriitaisia tunteita.

Tästä lähtien teksti sisältää juonipaljastuksia.

Hyvät puolet ensin... Rakastin kirjan ajankuvausta ja uudisasukkaiden elämän seuraamista Uudessa-Seelannissa. Maisemanvaihdos oli oikein tervetullutta lukemieni historiallisten romaanien kentälle. Helen ja Gwyn olivat kiinnostavia ja sopivan erilaisia hahmoja, ja tykkäsin seurata heidän ystävystymistä. Kirjassa vilahtelee myös paljon eläimiä koirista hevosiin ja lampaisiin, mitä eläinrakkaana ihmisenä arvostin.

Ensimmäiset noin 500 sivua veivät mukanaan täysillä, mutta sen jälkeen romaani alkoi saada turhan saippuasarjamaisia piirteitä, ja juonikuvioita alettiin käydä tiuhasti läpi omaan makuuni. Joistakin henkilöistä tuli melkein epäuskottavan "pahoja". Suurin osa romaanin henkilöistä alkoi olla luotaantyöntäviä, ja se yksi joka kiinnosti minua kaikkein eniten, katosi miltei kokonaan kuvasta.

Kirjan loppuosasta jäi sellainen tuntu, kuin kirjailijalla olisi tullut kiire tiivistää romaania tai kirjoittaa se loppuun, joten henkilökuvat jäivät yhtäkkiä yksipuolisiksi ja ontoiksi, ja päädyin inhoamaan melkein kaikkia henkilöitä Heleniä lukuunottamatta. Esimerkiksi Gwyneira oli aivan ihana hahmo siihen asti, että sai Paulin ja kohteli poikaa aivan kamalasti. Ja hänen järkeilynsä oli tyyliin "en osaa rakastaa omaa poikaani, joten turha edes teeskennellä". Wut? Ymmärrän, että poika sai alkunsa raiskauksesta, mutta eihän se pojan vika ole... Jotenkin tämä osuus tarinasta jäi kaipaamaan lisää syvennystä, jotta olisin ymmärtänyt sekä Paulia että Gwyneiraa paremmin.

Ehkä en odottanut, että näin paksussa, melkein 900-sivuisessa kirjassa tulisi vastaan kökköjä henkilöhahmoja. Minun mielestä esimerkiksi Paulin hahmosta olisi voitu ottaa paljon enemmän irti, mutta nyt se oli olemassa lähinnä ärsyttävänä sivuhahmona, joka aiheuttaa ongelmia silkkaa ilkeyttään kaikille, jotta saataisiin juonikuvioita menemään eteenpäin. Geraldin ja Howardin hahmot tuntuivat myös turhan yksipuolisilta ja sen takia hiukan epäuskottavilta. Anyways...

Yleensä en ärsyynny näin vahvasti kirjaan, mutta tällä kertaa tuntuu, että tarinalla olisi ollut paljon enemmän potentiaalia. Kun alku oli niin hyvä, miksi se kääntyi omituiseksi husertamiseksi loppua kohden? Oliko kenekään muun lukukokemus samanlainen, vai olenko vain liian kriittinen? 😬

Noh, tämä lukukokemus oli nyt tälläinen, voihan olla, että joskus luen tämän kirjan uudestaan ja ihmettelen miksi vaahtosin tuosta loppupuoliskosta noin paljon (ei olis eka kerta). Täytyy sanoa, että melkein 900-sivuiseksi kirjaksi tämä oli melko nopeasti luettu läpi, joten pakostakin tämä oli lukemisen arvoinen. Vaikka loppu oli aika pettymys, hyvän alun takia aion lukea myös trilogian toisen osan, Maorien laulun. Toivottavasti se kantaa alusta loppuun!


🍁🍁🍁


Muualla luettua: Luetut kirjat, Ullan luetut kirjat, Kirjasähkökäyrä, Mari A:n kirjablogi, kirjakaapin kummitus

Helmet-lukuhaaste 2018:  14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan

torstai 26. heinäkuuta 2018

Syksyn 2018 kiinnostavimmat uutuudet

Taas on tullut käsille se mukava hetki, kun saa syynätä kustantajien tulevan syksyn uutuuskatalogeja (tai siis onhan näitä voinut selata jo jonkin aikaa, mutta minä heräsin tähän vasta nyt). Tässä kuumuudessa onkin helpottavaa ajatella, että syksy on jo ihan nurkan takana... Olen ehdottomasti enemmän syksy/talvi-ihminen.

Nyt oli niin paljon kiinnostavia uutuuksia, että oli vaikeuksia karsia sieltä ne kaikkein kiinnostavimmat... Päädyin listaamaan 10 kaunokirjaa ja 10 tietokirjaa:

Tässä ovat ne uutuudet, joiden varausjonoihin täytyi heti liittyä: 

💮 💮 💮  KAUNOKIRJAT  💮 💮 💮


Johanna Valkama: Kaukosaarten Aino
Otava
Kirjassa matkataan Itämeren Aurin pojan matkassa Färsaarille 



Jessica Fellowes: Mitfordin murhat
Otava
 "Downton Abbey kohtaa Agatha Christien!" Tää kuulostaa niiiin hyvältä....



Erika Vik: Nefrin tytär
Gummerus
Kaksosauringot-trilogian päätösosa, kaikki hyvä loppuu aikanaan...



Heli Slunga: Kehtolauluja kuoleville
WSOY
Olen lukenut Slungalta yhden runokokoelman, joka oli todella hyvä (täällä). Täytyy tsekata tämäkin! 



Shiwu: Kaivoin lammen kuuta varten
Art house
1200-1300-luvuilla eläneen, Punapilvivuorille erokoituneen kiinalaisen chanmestarin mietteitä.



Terhi Tarkiainen: Pure mua
Tammi
Vähän erilainen vampyyritarina... 



Svetlana Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu
Tammi
Haluaisin lukea  Aleksijevitšiltä montakin kirjaa, mutta tämän ehkä ensimmäisenä.



Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin
WSOY
Tämä runokokoelma kiinnitti huomioni WSOY:n katalogissa haikeudellaan.



Andrzej Sapkowski: Narrenturm
WSOY
Uusi kirjasarja Noituri-kirjojen kirjoittajalta. Tässä seikkaillaan keskiajan Euroopassa. 



Katja Kettu: Rose on poissa
WSOY
Tämä kansikuva on ihana 💜  "Häikäisevä tarina rakkaudesta, omien juurien etsimisestä ja täyttymättömistä toiveista."


Huomasin myös, että Tammi on julkaissut uudet painokset Harry Pottereista, uusilla ihailla kansikuvilla. 💜 En varsinaisesti rakastanut niitä edellisiä, vaikkakin niistä tulee aina mukavan lämmin fiilis kun niitä näkee.

💮 💮 💮  TIETOKIRJAT   💮 💮 💮



Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
Bazar
Edellisissä kirjoissa katsottiin menneisyyteen (täällä) ja tulevaisuuteen (täällä), nyt pysytään vankasti nykyajassa. 



Antti Haataja: Pohjoinen
Tammi
Antti haatajan ja Pekka Sammallahden vaikuttavan valokuvateoksen Tuulessa roihuaa maa jälkeen täytyy lukaista tämäkin.   



Katja Tikka, Elina Maaniitty & Iisa Aaltonen: Punaisten lyhtyjen Helsinki - Prostituutio pääkaupungin historiassa 
Minerva
Helsingistä on tullut luettua viime aikoina hienoja tietokirjateoksia (Suruton kaupunki, Aikamatkakuvia Helsingistä)... Tämä on mielenkiintoinen, vähän synkempi näkökulma pääkaupungin historiaan. 



Jake Bernstein: Rahaeliitin salainen maailma - Miten miljoonaomaisuudet luodaan ja piilotetaan
Minerva
Panama-papereiden ja muiden kohujen jälkeen olisi ihan kiinnostavaa luettavaa. 



Masaji Ishikawa: Pako helvetistä - Kohtalona Pohjois-Korea
Minerva
Pohjois-Koreasta on tullut muutamiakin elämäntarinoita viimevuosina, mutta vielä en ole yhtäkään lukenut. Tässä kirjassa kerrotaan Pohjois-Koreaan matkanneen japanilaisperheen tarina.  



Jarno Hietalahti: Huumorin ja naurun filosofia
Gaudeamus
"Mahtuuko täydelliseen maailmaan ilkikurista vinoilua?" Mielenkiintoinen kirja luettavaksi aikakautena, kun joku loukkaantuu aina jostain, ja oikeastaan mistään ei saisi enää vääntää vitsiä. 



Philip Lymbery & Isabel Oakeshott: Farmageddon
Into
Tehotuotannon todellisuuteen pureutuva tietokirja.   



Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen: Propagandan historia 
Into
Aiheena propaganda on varsin kiinnostava, etenkin nykyaikana, kun tietoa voi levittää niin helposti eri kanavien kautta. 



Seneca: Elämän lyhyydestä
Otava
Antiikin Roomassa eläneen Senecan elämänviisautta.  



Airin Bahmani & Bruno Jäntti: Syyrian sota
Tammi
Hatara kuva minulla on tästä aiheesta, mutta haluan tietää enemmän.



Mitä uutuuskirjoja te olette bongailleet?

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Täydellistä kesähömppää: Nora Roberts - Suojaton


Roberts, Nora : Suojaton
HarperCollins Nordic, 2015.  374 s.


Olipa ihanaa tarttua taas vaihteeksi kirjaan, joka tuli luettua parissa päivässä. Aivot narikkaan ja menoksi vuoden 1875 Yhdysvaltoihin, kullankaivannan, rikoksien ja romantiikan pyörteisiin. Tämä aikakausi on mielenkiintoista luettavaa aina, ja mieleen pomppasikin tasaisin väliajoin Deadwoodin menot ja meiningit. Ja jos et ole katsonut Deadwoodia vielä, niin hop hop! Vain yksi parhaista tv-sarjoista ikinä.

Herrasneiti Sarah Conway saapuu Arizonaan isänsä luo, kuvitellen saapuvansa emännöimään ihanaa taloa palvelusväkineen. Todellisuus onkin toisenlainen, mutta Sarah päättää jäädä ja selviytyä uudisraivaajien karusta elämästä. Avukseen hän saa vastenhakoisen Jake Redmanin, tuon juron, huonotapaisen - ja totta kai vaarallisen - pyssysankarin.

Täytyy sanoa, että vaikka lukeminen sujui vaivatta ja kirjan ääreltä oli vaikea poistua pidemmiksi ajoiksi, välillä täytyi pyöritellä silmiä Sarahin ja Jaken menolle. Molemmat ärsyttivät minua omilla tavoillaan, mutta kun ei ottanut kirjaa liian tosissaan, se ei jäänyt häiritsemään. Tämä oli taas sellainen kirja, josta tiesi mitä tässä tulee tapahtumaan ensimmäisiltä sivulta lähtien, mutta silti se onnistui viihdyttämään oikein hyvin. Sehän hömppäkirjoissa parasta onkin.

Mulla etenkin vanhempi Robertsin tuotanto menee juuri täydellisestä hömppäkirjallisuudesta (tämäkin on tullut alun perin vuonna 1989), mutta olen huomannut, että hänen uudemmat kirjat harvemmin tulee luettua loppuun asti, paitsi jos ne on enemmän jännityspainotteisia. Jos olet lukenut Nora Robertsin tuotantoa ennenkin, tämä kirja tuskin tarjoaa mitään yllättävää, muuta kuin ehkä tervetulleen maisemanvaihdoksen. Mutta jos tykkäsit Robertsin aiemmista kirjoista tykkäät melko varmasti tästäkin.

Täytyy sanoa, että vähän nauratti tuo etukannen pakollinen sitaatti: "Nora Roberts on paras - hän on loistava kaikessa, mitä hän tekee!" - Romantic Times Magazine

... Ok. Hyvä tietää. :')

Bongasin tämän Olen lukenut ja luen edelleen -blogista, kiitos vinkistä!

Helmet-lukuhaaste 2018: 1 - Kirjassa muutetaan


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...