torstai 16. marraskuuta 2017

Mari Pulkkinen: Surun sylissä - Suomalaisten kokemuksia menetyksestä


Pulkkinen, Mari: Surun sylissä - Suomalaisten kokemuksia menetyksestä
Kustannus S&S, 2017. 399 s.

Jos monikasvoisesta surusta halutaan etsiä jotakin yhteistä, on ilmeisin ja viime kädessä kenties ainut yhdistävä tekijä surevien ihmisyys.

Mari Pulkkinen on kirjoittanut suuremmalle yleisölle suunnatun teoksen väitöskirjastaan Salattu, suoritettu ja sanaton suru, jossa hän perehtyy suomalaisten läheisen menetyksen tuomaan suruun. Surun sylissä oli vähän erilainen kuin mitä nimen perusteella odotin, mutta kuitenkin mielenkiintoinen, pohtiva ja vanhojen kaavojen kahleista irti pyristelevä teos. Odotin enemmän myös suomalaisten henkilökohtaisia kertomuksia, mutta niitä ei varsinaisesti tässä ollut, muuten kuin pieninä mainintoina tekstin lomassa. Pulkkinen sen sijaan pohtii erityisesti suomalaista surua, perustaen päätelmänsä saamiinsa kirjeisiin.

Kuten jo mainittua, kirjallaan hän pyristelee irti tavanomaisista surukäsityksistä, vaiheista ja kaavoista, pyrkiäkseen ymmärtämään surua kokonaisvaltaisena kokemuksena, eikä vain pelkkänä vaiheena, josta täytyy päästä yli. Miksi suru ylipäätään ymmärretään poikkeustilana? Miksi surusta täytyy niin määrätietoisesti päästä yli? Onko jopa vahingollista käsittää suru surutyönä? Pulkkinen lähestyy surua hyvin monesta suunnasta, aina yksilöllisistä kokemuksista ja tavoista surra, yhteiskunnan ja vallitsevan kulttuurin vaatimuksiin ja tapoihin. Miten yhteiskunnassa kohdellaan surevaa ja miksi surevan kohtaaminen on meille muille joskus niin vaikeaa?

Mielestäni tämä oli mielenkiintoinen ja mieltä avartava lukukokemus. Kirjoittajalla on myös omakohtaista kokemusta surusta, sillä hän on menettänyt kaksi lastaan. Nämä menetykset toivatkin Pulkkisen tutkimaan surua tarkemmin. Yhtenä pyrkimyksenä kirjalla on myös lähentää surevia ja heitä kohtaavia läheisiä ja ammattilaisia, ja auttaa heitä ymmärtämään toisiaan paremmin. Siihen tarkoitukseen tämä vaikuttaa myös oikein toimivalta teokselta, onhan kirjailija itsekin sekä tutkija että kuolemansurun kohdannut. Lopusta löytyy myös monipuolinen kirjallisuuslista, josta voi löytää lisää lukemista. Suosittelen siis jokaista aiheesta kiinnostunutta tarttumaan tähän teokseen! Uusia näkökulmia kaivataan aina, ja sen tämä lämpimän pohtivalla otteella kirjoitettu teos myöskin tarjoaa.

Kirjan ulkoasu on hyvin onnistunut, kansikuva on erityisen kaunis kaikessa surumielisyydessään. Tykkäsin myös pienistä yksityiskohdista kirjan nimiösivuilla. 💜


Olemme taipuvaisia ajattelemaan, että ihmiselämässä vain se, mikä on hyvää, kaunista ja helppoa, on tavoiteltavaa ja vaalimisen arvoista. Surevat suomalaiset muistuttavat kuitenkin, että murhe kantaa painavimpia mahdollisia merkityksiä ja jättää usein syvimmät jäljet.

Kiitokset kustantajalle lukukappaleesta. 😊

Edit: Korjasin pikapikaa tekstistä pois pienen väärinymmärryksen, toista tutkimusta siis ei ole tulossa eikä uusia surukokemuskirjeitä kannata lähetellä enää. 😅 En siis huomannut, että kirjan viimeisillä sivuilla oleva kirjekysely liittyi juurikin tähän nimenomaiseen väitöskirjaan, vaan ymmärsin että se oli pyyntö lähettää uusia kirjeitä. Sorry. 🙈

tiistai 14. marraskuuta 2017

Top Ten Tuesday: Lemppari kansikuvat

Rakastan ihania kirjojen kansia, ja monesti voin lainata kirjan jo pelkästään kansikuvan perusteella. Nämä ovatkin sellaisia, jotka ovat kiinnittäneet huomioni lähiaikoina kirjastossa tai kustantajien katalogeissa. Listaan olisi voinut valita vaikka mitä, mutta lopulta sain karsittua kymmenen, jotka syystä tai toisesta puhuttelevat minua. Tässä on mun tämän hetken Top Ten lemppari kansikuvat:

1. Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja
Ihastuttava värimaailma, ja taustalla kaunis vanhaa aikaa henkivä kaupunkikuva täysikuuta vasten. Oih 💜


2. Eeva Kilpi: Noidanlukko
Tämä on ihanan unenomainen ja samalla yksinkertainen kansikuva.


3. Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa
Tässäkin jotenkin harmaan ja punertavan sävyt ja Lontoon kaupunkimaisema näyttävät kauniin kohtalokkaalta, kuten on kirjan nimikin.


4. Glaudie Gallay: Tyrskyt
Jostain syystä tämä kaikessa yksinkertaisuudessaan puhuttelee minua.


5. Erika Vik: Seleesian näkijä
Kirjailijan itsensä suunnittelemat kannet ovat kerta kaikkiaan kauniit, varsinkin värimaailmaltaan.


6. J. S. Meresmaa: Mifongin kadottama
Aivan ihanat värit tässäkin ja muutenkin kohtalonomainen maisemakuva. Love! 


7. Orhan Pamuk: Lumi
Nämä värit. Ja vanhanaikaisuus.  💜


8. Paula Havaste: Lumen armo
Ihanat värisävyt tässäkin, ja kaunis talvisen huurteinen kuva.


9. Timo K. Mukka: Laulu Sipirjan lapsista
Olen tykännyt kaikista näistä samantyylisistä Timo K. Mukan kirjoihin suunnitelluista yksinkertaisista, mutta toimivista kansista. Jopa fontti toimii loistavasti.


10. J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (kuvittanut Jim Kay)
Tämä on vain niin hieno kansi, joka tuo heti mieleen tuon hauskan kohtauksen tästä kirjasta. En olisi voinut tuota bussia paremmin mielessäni kuvitella.


Varmaan turvallista sanoa, että tykkään kansikuvista, joissa on sointuvat värit, oli ne sitten räikeitä tai hempeitä. Haluan saada kansikuvasta jonkinlaisen mututuntuman, että millainen tämä kirja tulee olemaan, ja väreillä saa usein hienosti asetettua alkutunnelman. Jostain syystä myös talviset kannet houkuttelevat minua. 

Yleensä taas en välitä kansikuvista, joissa pällistelee jonkun naama. (köh, erittäin monet romantiikkagenren kirjat, köh). Muuten olen kyllä kyseisen genren ystävä, joten on vähän sääli että niihin kirjoihin on vakiintunut tuo yksi ja sama kansikuvaformaatti: nainen katselee haaveillen johonkin suuntaan. Toisaalta, ainakin kyseistä genreä edustavan kirjan erottaa jo kaukaa. 😆

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Satusunnuntai: Topelius: Adalminan helmi


Topelius, Zacharias: Adalminan helmi
Alunperin julkaistu vuonna 1856
Satu luettu osoitteessa iltasatu.org


Hyväsydäminen on köyhänäkin rikas, mutta rikas jolla on kova sydän on köyhääkin köyhempi.

Satusunnuntai saa pitkästä aikaa taas tuulta purjeisiinsa, kun löysin tällaisen satusivuston, josta löytyy myös monia klassikkosatuja ihanien kuvitusten kera. Tässä Zacharias Topeliuksen ajattomassa klassikossa Adalminan Helmessä on mukana myös Rudolf Koivun alkuperäinen kuvitus. Sadut ovat minun makuun sopivan lyhyitä luettavaksi tietokoneen näytöltä, joten rakastuin tähän sivustoon. Ihana idea! 

Kun Prinsessa Adalminan ristiäisiä vietettiin, hän sai kaksi haltijatarta kummikseen: Punattaren ja Sinettären. Punatar antaa Adalminalle kastelahjaksi helmen, joka antaa Prinsessalle kauneutta, rikkautta ja viisautta ikuisesti, mutta yhdellä ehdolla: jos prinsessa kadottaa helmen, kaikki tämä katoaa, kunnes helmi taas löytyy. Sinettären kastelahja on erilainen: Jos Adalmina hukkaa helmensä, hän saa sen tilalle hyvän ja nöyrän sydämen.

Näistä puitteista satu lähtee liikkeelle, kertoen pilalle hemmotellusta prinsessasta, joka (spoiler allert!) tietenkin hukkaa helmensä tuijotellessaan omaa kuvajaistaan lammen pinnasta. Tarinaan liittyy myös prinssi, opetus ja onnellinen loppu. Topelius haluaa sadulla kertoa, että hyvä sydän on parempi omistaa kuin maalliset rikkaudet.

Tästä sadusta jäi mukavan lämmin tunne, varsinkin kuin sai ihastella Koivun kuvitusta, joka auttamattomasti tuo oman lapsuuden mieleen. En edelleenkään lukisi täysmittaista romaania e-kirjana, mutta e-satukirjojen ystävä minusta voi tämän myötä kehkeytyä. 😉

Lukuhaasteessa: Ajattomia satuja ja tarinoita 2

❅❅❅

Iloista isänpäivää kaikille isille!  💕
 

lauantai 11. marraskuuta 2017

Big Little Lies (minisarja 2017)

Päätin viettää vapaapäiväni tällä kertaa tämän HBO:n seitsenjaksoisen minisarjan, Big Little Lies, parissa. Ja Hitto miten hyvä sarja tämä oli! Aina kun katson tv-sarjaa, jossa on yllättävän mielenkiintoisia ja monimutkaisia ihmissuhteita (ja ihmisiä), mietin ensimmäiseksi, että perustuukohan tää johonkin kirjaan. Ja yleensä olen oikeassa, kuten tämänkin kohdalla. Sarja perustuu nimittäin Liane Moriartyn teokseen Mustat valkeat valheet (2015).

Sarjan pariin minut houkutteli True Bloodin pahisvampyyria esittävä Alexander Skarsgård ja Nicole Kidman, jotka näyttelevät ongelmaista pariskuntaa. Sarja kertoo pienten ykkösluokkalaisten vanhemmista, ja heidän näennäisesti täydellisistä elämistään, mutta pinnan alla kuohuu. Ensimmäisessä jaksossa jo selviää, että yksi heistä tulee kuolemaan, ja joku heistä on siihen myös syyllinen.

Tähän oli valittu täydellinen näyttelijäkaarti! En ihmettele yhtään miksi Skarsgård ja Kidman voittivat Emmyt roolisuorituksistaan. Myös Reese Witherspoon on hyvä tässä helikopterimammana. Big Little Lies on sekä jännittävä murhamysteeri että perhe/ihmissuhdedraama, josta löytyy mukavasti huumoriakin. Naisten väliset ystävyydet korostuvat tässä, mitä oli kiva seurata. Hahmoihin todella kiintyy ja samalla pelottaa saada tietää mitä kellekin tapahtuu.

Suosittelen todella tsekkaamaan tämän minisarjan!


tiistai 7. marraskuuta 2017

Top Ten Tuesday: Books I Can't Believe I've Never Read

Tuo otsikko ei jotenkin kääntynyt sujuvasti suomeksi, joten jätin sen noin... Mulla on valitettavasti montakin ammottavaa kirjaisaa aukkoa sivistyksessä, joista muutamia on kyllä tullut paikkailtua muun muassa lukuhaasteisiin osallistumalla.

Monia suomalaisia klassikoita ja muita must-read kirjoja en ole koskaan lukenut, vaikkakin joidenkin kohdalla olen kyllä yrittänyt... Keräsin tähän sellaisia kirjoja, joista kuulee puhuttavan paljon, ja jotka melkein kaikki tietämäni kirjaihmiset ovat lukeneet, paitsi minä. Nyyh. 🙈



1. Väinö Linna: Tuntematon sotilas
Aion kyllä käydä katsomassa uuden leffan tästä, jos se edes osan tätä vääryyttä korjaisi.

2. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
Yritin... Ajattelin seuraavaksi kokeilla Seitsemän koiraveljestä.

3. Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
Tätä äiti yrittää mulle aina mainostaa, mutta jostain syystä ei tule tartuttua tähänkään.

4. Suzanne Collins: Nälkäpeli
Jos totta puhutaan, niin vaikka olen fantasian ja erilaisten maailmojen ystävä, dystopiat tuntuu jäävän aika usein lukematta. Tuntuu kyllä kuin olisin jäänyt paitsi jostain movementista näitten kohdalla.

5. J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
Ottaen huomioon kuinka paljon rakastan näitä elokuvia, ihmettelen kyllä miksi en ole saanut tätä kirjaa luettua. Yritin joskus teininä englanniksi, mutta se ei oikeen lähtenyt sujumaan.

6. George R. R. Martin: Valtaistuinpeli
Tätä erhettä olen tosin korjaamassa tällä hetkellä! Rakastan tuota tv-sarjaa.

7. Mikä tahansa Finlandia-palkinnon voittanut kirja...
En tiedä mikä minulla on palkintoja vastaan, mutta jostain syystä en ole koskaan tullut lukeneeksi näitä. Ehkä ne tuntuu liian vakavilta? Olisi jo korkea aika tarttua joihinkin näistäkin, varsinkin kun kirjablogeissa näitä niin usein kehutaan. Varmaan ne palkinnot ihan ansaittuja on.

8. Bram Stoker: Dracula
Rakastan kaikkea vampyyrimeininkiä, joten olisi korkea aika tarttua tähän klassikkoon. Kerran olen aloittanut, mutta se piti palauttaa kirjastoon kesken kaiken.

9. Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli
Tämäkin on sellainen klassikko, joka pitäisi olla jo luettuna. Olen kyllä selaillut kirjaa useastikin mutta...Uskon kyllä että tykkäisin tästäkin.

10. William Golding: Kärpästen herra
Tätäkin on minulle suositeltu jo ties kuinka kauan, mutta mutta. Kärpäsiä? Nääh. ;) (tiedän että kirja ei kerro kärpäsistä...)

❅❅❅

Mitä lukemattomia kirjoja teidän top kympistä löytyy?

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Erika Vik: Seleesian näkijä


Vik, Erika: Seleesian näkijä
Kaksosauringot #2
Gummerus, 2017. 613 s.

Hän sanoi nimekseen Aleia oli niin ihanan mukaansatempaavaa fantasiaa kiehtovassa maailmassa seleeseineen ja kaksosaurinkoineen, että tartuin innoissani sen jatko-osaan, Seleesian näkijään. Ensimmäisestä osasta jäi myös paljon kysymyksiä, joihin oli pakottava tarve saada vastauksia.

Seleesian näkijässä Corildon onnistuu kuljettamaan etsintäkuulutetun Aleian Seleesiaan, jossa he pyrkivät selvittämään, miten Aleian lumouksen voisi murtaa. Poliittinen ilmapiiri seleesien ja ihmisten välillä tuntuu kiristyvän, eikä asiaa auta ollenkaan huhut Seleesiasta aikoinaan karkotetuista tulilinnuista. Kaiken tämän keskellä Corildon taistelee myös surullisen menneisyytensä kanssa. Entä onko Aleia, ihminen joka pystyy tuntemaan seleesien toisen pulssin, vaaraksi seleeseille?

Tämä kirja oli yhtä mukaansatempaava lukukokemus kuin ensimmäinenkin osa, eikä pettänyt odotuksiani ollenkaan. Vik osaa todella taitavasti viedä lukijan keskelle seleesien maailmaa. Viihdyin paljon etenkin kaikkien yliluonnollisia kykyjä ja tuntemuksia kuvaavien kohtausten parissa. Tässä kirjassa pyöritään paljon Corildonin perheen ympärillä, ja Corildonin menneisyyttä ja perhesuhteita avataan enemmän. Vikin luoma fantasiamaailma myös tuntuu entistä rikkaammalta ja kiehtovammalta nyt, kun sai kurkistaa seleesien historiaan, tietää enemmän heidän kyvyistä ja muutenkin viettää aikaa Seleesiassa.

Tunnelmaltaan tämä oli mielestäni paljon ahdistavampi kuin edellinen osa, johtuen juuri Seleesian yllä lymyävästä sodan uhasta, lajismista ja seleesien ja ihmisten välien kiristymisestä. Jännitystä toi mukaan Aleian takaa-ajajat ja heidän motiiviensa pohdiskelu. Kaiken kaikkiaan kirja oli loistava ja ahmittava lukukokemus, josta ei jäänyt puuttumaan mitään. Ihmissuhteitakin puidaan, mutta turhan romanttisiksi ei silti heittäydytty. 😉 Latausta monien henkilöhahmojen väliltä kyllä löytyy.

Ehdottomasti tartun myös kolmanteen osaan sitten kun se ilmestyy, niin mielenkiintoiseen paikkaan tämä jäi. Suosittelen tätä viktoriaanisen aikakauden tyyliseen ympäristöön sijoittuvaa kirjasarjaa etenkin kaikille fantasian ystäville, mutta myös tietysti kaikille hyvää tarinaa kaipaaville. Olen salaa hieman myös ylpeä siitä, että Suomessa kirjoitetaan näin hienoa fantasiaa, ja toivon todella kirjojen löytävän tiensä myös maailman markkinoille.

 ❅❄❅

Muita lukukokemuksia: Hyllytontun höpinöitä, Eniten minua kiinnostaa tie, Mustetta paperilla, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjavaras Rere 

tiistai 31. lokakuuta 2017

Top Ten Tuesday: Lapsuuden suosikit


Kaipasin jotain hauskaa ja kevyttä lisämaustetta tänne blogiin, joten kaivelin internetin syövereistä tämän The Broke and The Bookish -blogin luoman Top Ten Tuesday -jutun. Tämä on pyörinyt kirjablogeissa jo vuodesta 2010 (en tosin tiedä kuinka paljon suomalaisissa blogeissa?) mutta minulle tämä on uusi löytö. Tämä taitaa olla edelleen kyseisessä blogissa käynnissä joka tiistai, mutta menneiden juttujen listassa oli niin herkullisia aiheita, etten halunnut hypätä niiden yli. Heh.

Viikoittaisia Top Ten Tuesday -aiheita löytyy jo pitkä lista, joten tässähän riittää sisältöä vaikka kuin pitkään. Lisäksi listoja on aina hauska koota, joten aihe sopii minulle kuin nenä päähän!  😍 Ajattelin käydä aihelistaa läpi satunnaisessa järjestyksessä, lähinnä poimien niitä aiheita jotka kutkuttavat kirjamieltäni eniten.


Tässä minun Top 10 lapsuuden kirjasuosikit:


En ollut kovin suuri lukija pikkulapsena, oikeastaan vasta Harry Potterit innostivat minut kirjojen maailmaan. Näitä kirjoja tuli siis joskus ala-asteen lopulla/yläasteella luettua:

1. Pirkko Koskimies: Pupu Tupuna 
Nämä lasten kuvakirjat ovat niitä harvoja joita muistan lukeneeni pienenä tyttönä. Varsinkin mummolassa.

2.  R. L. Stine: Goosebumps -kirjat
Nämä oli niin hauskoja ja pelottavia samaan aikaan.

3.  Marilyn Kaye: Replica -kirjasarja
Jännittävää scifiä ja kloonimeininkiä. Taisin kasvaa sarjasta ulos ennen kuin kerkesin lukea viimeiset kirjat.

4.  Louise Rennison: Georgia Nicholsonin salatut elämät -kirjasarja
Nämä oli sellaisia kirjoja joiden ääressä sai nauraa aina vedet silmissä. Rakastettavia hahmoja ja teinitytön toilailuja.

5.  Fiona Kelly: Mystery club -kirjasarja
Jännittävää salapoliisimeininkiä kolme erilaisen ystävyksen, Hollyn, Tracyn ja Belindan toimesta.

6.  J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Mun lemppari Potteri 💜

7.  Anu Ojala: Emilia-kirjat
Nämä puhuttelivat minun eläinrakasta sydäntäni.

8.  Anu Holopainen: Sinisilmä 
Pohjoistuulen jälkeläiset on ihana ja koskettava fantasiatrilogia, jota luin joskus ala-aseen loppupuolella/yläasteella paljon. Sinisilmä on aina ollut suosikkini Holopaisen kirjoista.

9.  Marja-Leena Tiainen: Rakas Mikael
Vaikuttava lukukokemus yläasteelta, joka jäi mieleen kummittelemaan vuosiksi.

10. Tuija Lehtinen: Roskisprinssi
Luin yhdessä vaiheessa yläastetta varmaan kaikki Lehtisen nuorille suunnatut kirjat. Tämä on jostain syystä jäänyt parhaiten mieleen.

***

Mitä kirjoja sun Top Ten lapsuuden suosikeista löytyy?


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...