sunnuntai 27. marraskuuta 2016

John Muir: Stickeen - Pieni urhea koira


Muir, John: Stickeen - Pieni urhea koira
Basam Books, 2013. 52 s.


"Kun sää oli liian myrskyinen kanoottiretkille, vietin päivät metsissä tai läheisillä vuorilla, milloin missäkin, minne tutkimukseni minut johdattivat. Stickeen seurasi tiiviisti perässäni, olipa ilma miten huono tahansa. Se viiletti pisaroivien mustikkapensaiden ja piikikkäiden ginseng- ja vaapukkaryteikköjen lomitse kuin kettu, tuskin koskettaen niiden sateen painamia lehtiä. Se kahlasi ja piehtaroi lumessa, ui jäisissä virroissa ja hyppeli puunrunkojen, kivien ja jäätiköiden halkeamien yli ripeästi ja kärsivällisesti kuin päättäväinen vuoristokiipeilijä, milloinkaan väsymättä tai lannistumatta."

Skotlannissa syntynyt, mutta Yhdysvalloissa elämänsä viettänyt John Muir on kuuluisa luontokirjailija ja luonnonsuojelun uranuurtaja. Stickeen - Pieni urhea koira kertoo tarinan koirasta, joka lähti retkiseurueen mukaan Alaskaan tutkimaan jäätikköä vuonna 1880. Koira teki Muiriin lähtemättömän vaikutuksen.

Aluksi Muir ei ymmärtänyt miksi koira otettiin mukaan, sehän on ihan pieni ja hyödytön. Tulee olemaan vain tiellä... Mutta Stickeen osoittautui toisenlaiseksi tapaukseksi. Itsenäinen ja vähän juro koira kulki omia polkujaan, eikä juuri käskyjä totellut. Aina se kuitenkin löysi takaisin seurueen luo, kun matkaa jatkettiin eteenpäin. Yksi vaarallinen seikkailu jäätiköllä myrskyn keskellä tuo kuitenkin Stickeenistäkin esiin ennennäkemättömiä puolia.



Minna Alanko on kuvittanut tämän teoksen. Kuvituksen veistoksellinen tyyli ja haalea värimaailma ei varsinaisesti tehnyt minuun vaikutusta, mutta en myöskään inhonnut sitä. Se tuntui ihan kivalta lisältä kirjaan. Tarina itsessään kyllä vei mukanaan, ja tämä sopiikin hyvin sekä lapsille että aikuisille.

Olen iloinen, että tämä kirja lähti mukaani kirjastosta. Kertomus ja varsinkin Stickeen-koira olivat mieleenjääviä. Muir kertoilee eläväisesti koiran kanssa kokemistaan seikkailuista, ja hänen kuvailunsa Stickeenin luonteesta saavat välillä hymyn kohoamaan huulille. Stickeen vaikutti omaperäiseltä, vähän erakkoluontoiselta ja periksiantamattomalta koiralta, joka kuitenkin oli päättänyt kulkea sinne minne John Muir päätti vain mennä, oli se kuinka vaarallista tahansa.

P.s. Välillä sitä miettii, että kaikkea hullua ne ihmiset lähtee tekemään... Mennä nyt myrskyn keskellä jäätikölle jättimäisten halkeamien keskelle kävelemään ihan vain huvin vuoksi... Huh. :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...