Saima Harmaja: Hunnutettu

Harmaja, Saima: Hunnutettu
Ntamo, 2007. 86 s.
Alkup. julkaisu: WSOY, 1936.

Rakas sielu, kevään matkan

kanssas kuljin kuulakkaan.

Yksin vaellusta jatkan

suveen tuntemattomaan.

Maiset ruusut polullani

ehkä kukkii huumaten.

Miten, tomu povessani,

niiden tulta katselen?

(Ote runosta Rakas sisko)

Välillä on mukava myös syventyä lukemaan runoja. Olen vähän kaksijakoinen runokirjojen suhteen, joko inhoan niitä tai tykästyn tosi paljon. Ihailen kyllä toisten sanallista luovuutta, mutta joskus runous voi mennä minulta täysin yli hilseen. Tämä edesmenneen Saima Harmajan runokirja Hunnutettu lukeutuu kuitenkin niihin, jotka tekivät minuun vaikutuksen.

Harmaja on omistanut tämän kirjan synnytyksessä kuolleelle siskolleen, ja kuoli myös itse vuotta myöhemmin tuberkuloosiin vain 23-vuotiaana. Harmaja sairasti keuhkotautia monta vuotta. Se näkyy usein myös teemana hänen runoissaan: kuumeilu ja hourailu, sairaalavuoteet, kuoleman pohtiminen...

Tämä runokirja jakautuu neljään osaan: aavistus, sairaalassa, suru ja turvassa. Runot tuntuvat siltä, että ne olisivat tulleet jonkun paljon vanhemman kynästä kuin parikymppisen Harmajan.

Etenkin runojen ystäviä (mutta myös muitakin) suosittelen tutustumaan tähän teokseen, jos se ei ole vielä tullut vastaan.