Patrick Ness: Hirviön kutsu

Ness, Patrick: Hirviön kutsu
Tammi, 2016. 215 s.

 

"Tarinat ovat villeintä mitä on, hirviö jyrisi. Tarinat vainoavat, purevat ja polttavat."

13-vuotiaan Conorin äiti käy läpi rankkoja syöpähoitoja. Conor yrittää selvitä päivästä toiseen auttaen äitiään, mutta koulussa kaikki kohtelevat häntä erilailla kuin ennen. Kaverit hiljenevät, kun Conor astuu huoneeseen. Opettajat eivät anna rangaistuksia. Ihmiset supisevat Conorista ja hänen äidistään... Yhtäkkiä pojan elämään ilmaantuu pihan marjakuusesta muodostunut jättimäinen hirviö, joka alkaa kertoa tarinoita. Mutta mikä on tarinoiden tarkoitus? Miksi hirviö on tullut? Ja miksi se ilmaantuu aina samaan aikaan, 00:07...

Mielestäni kirjassa kuvataan hyvin Conorin läpikäymää surua aikuisten keskellä. Kukaan ei halua selittää Conorille asioiden oikeaa laitaa ja ihmisten käytös muuttuu oudoksi surevan pojan ympärillä. Conor vain haluaa, että kaikki olisi niin kuin ennenkin, mutta muitten jatkuva erikoinen käytös on masentavaa.

Hirviöksi muuttunut marjakuusi ja sen kertomat tarinat olivat mielestäni paras osa tätä kirjaa. Hirviö kertoo pojalle kolme epätavallista tarinaa, joiden toivoo auttavan Conoria ymmärtämään ihmisten monimutkaisuutta. Ei ole vain hyviä ja pahoja ihmisiä, vaan jokainen on yleensä sekä että, ja kaikkea siltä väliltä.

Viime aikoina olen lukenut yllättävän paljon kuvitettuja teoksia. Tämän kirjan on kuvittanut Jim Kay. Mustavalkoinen synkeä kuvitus hirviöineen ja mustine sielunmaisemineen sopii tarinaan kuin nenä päähän. Takakannesta luin, että samainen kuvittaja tulee kuvittamaan myös koko Harry Potter -kirjasarjan. Ne pitää lukea!