Virginia Woolf: Leskinainen ja papukaija

Woolf, Virginia: Leskinainen ja papukaija
Savukeidas, 2014. 35 s.

"Rodmellissa vieraillessaan saattaa yhä nähdä viisikymmentä vuotta sitten palaneen talon rauniot. Monet sanovat, että jos käy paikan päällä keskiyöllä, voi kuulla papukaijan naputtavan nokallaan tiililattiaa, ja toiset taas kertovat nähneensä vanhan naisen istuvan siellä valkoinen esiliina yllään."

Virginia Woolf on kuuluisa romaaneistaan, mutta kirjoitti aikanaan myös sadun nimeltään Leskinainen ja papukaija.  Tämä voisi mielestäni käydä hyvin myös novellista, vaikka sadun määritelmäkin täyttyy. Kirjastossa törmäsin tähän kuitenkin luokkaa 84.2 selaillessa.

Tarina sijoittuu Englannin Yorkshireen. Leskinainen Rouva Gage saa kitupiikkiveljeltään perinnöksi talon ja sen mukana James-nimisen papukaijan. Talo on ränsistynyt, vaikka veljellä ei ollut rahasta pulaa. Rouva Gage pettyy pahasti, sillä hänellä tosiaan olisi ollut rahalle tarvetta. Hän on kuitenkin aina ollut eläinrakas, toisin kuin veljensä, ja ystävällisyys papukaijaa kohtaan palkitaan lopulta.

Pienen kirjasen lukaisi hyvinkin nopeasti läpi. Se on kertomus siitä, kuinka hyvät teot ja ystävällisyys kannattavat aina. Kirjassa korostetaan myös rakkautta eläimiä kohtaan, rouva Gage olisi mielummin itse ilman kuin säästäisi koiransa luista. Itse pidin tarinasta paljon, mielestäni tämä sopii hyvin sekä lapsille että aikuisille. Kirjan on kuvittanut Mika Vaaranmaa.

***

Samalta kustantajalta olen aiemmin lukenut yhden lasten kuvakirjan, Ville Hytösen Isovaarin Alppiruusun. Se oli oikein kauniisti kuvitettu tarina surusta ja menetyksestä. Takasivulta luin kustantajan muista julkaisuista, ja ainakin nämä herättivät kiinnostukseni:

• Maahisen kosto ja muita irlantilaistaruja
• Miten sumu syntyi ja muita inuiittien ja jupikien taruja
• Kuinka kilpikonna sai kilpensä ja muita aboriginaalisatuja