Lasten kuvakirjoja surusta

Lapsille on kirjoitettu hienoja kuvakirjoja, joissa käsitellään läheisen kuolemaa ja surua lempeästi ja koskettavasti. Tässä muutama vaihtoehto:


Alan Durant: Aina ja ikuisesti
Kuvittanut Debi Gliori
Kustannus-Mäkelä 2003


Saukko, Kettu, Jänis ja Myyrä ovat parhaita ystäviä keskenään. On kuitenkin käynyt niin, että Kettu on sairastunut. Eräänä päivänä ystävät löytävät ketun kuolleena puun juurelta. Ystävysten suru on valtava... Syksy kerkeää muuttua talveksi, ja kevätkin alkaa jo olla näkyvissä, kun ystävykset istuvat surullisina mökissään. Kun he alkavat muistella kettua ja ketun tekemisiä, alkaa surukin hellittää. Kettu kulkee aina ja ikuisesti heidän muistoissaan ja sydämessään mukana.



Päivi Franzon: Surusaappaat
Kuvittanut Sari Airola
Lasten Keskus 2006


Eemi ja mummo tykkäävät puuhailla yhdessä jos minkälaisen homman parissa. Sitten mummo joutuu sairaalaan ja Eemi kuulee, että mummolla on syöpä. Mummo nukkuu pois. Mutta kukaan ei enää sano mummosta sanaakaan, talon valtaa painostava hiljaisuus. Eemin sisällä suru kasvaa ja kasvaa, kunnes siitä tulee iso möykky. Askeleetkin tuntuvat painavilta. Sitten Eemi huomaa, että puhumalla suru kevenee. Eemi opettaa myös äidille ja isälle, että mummosta saa ja pitää puhua, ja jos itkettää, niin se ei haittaa.

 



Pirkko-Liisa Surojegin: Maahisen viimeinen matka
Kuvittanut Pirkko-Liisa Surojegin
Otava 1995


Syvällä metsässä asustaa juurimaahisten kansa. Juurimaahisten vanhimman on aika lähteä pois muiden luota, omalle viimeiselle matkalleen. Kävellessään halki havumetsän, maahinen kohtaa erilaisia metsän asukkeja, jotka opastavat häntä matkan varrella.


Kirjassa puhutaan sadun keinoin luopumisesta ja siirtymisestä tuonpuoleiseen. Kuvituksessa korostuu suomalainen metsä ja sen eläimet.


Thierry Robberecht: Eeva kadonneiden siskojen maassa
Kuvittanut Philippe Goossens
Lasten Keskus 2004


Eeva ja Elisa olivat erottamattomat ja he jakoivat toistensa kanssa kaikki salaisuudet. Mutta nyt Elisa on kuollut ja Eeva on joutunut kadonneiden siskojen maahan. Siellä itkettää, kun muita naurattaa. Siellä huoneet ovat liian suuria ja yöt liian pimeitä. Siellä pilvet näyttävät Elisalta, mutta sitten ne katoavat... Niin kuin siskokin. Kun kadonneiden siskojen maahan joutuu, sieltä ei koskaan pääse pois. Mutta se voi muuttua paremmaksi, ajan kanssa.


Britta Teckentrup: Muistojen puu
Kuvittanut Britta Teckentrup
Lasten Keskus 2013


Kettu kävelee aukiolle ja katselee rakastamaansa metsää viimeisen kerran. Sitten se pistää kerälle lumihankeen ja nukahtaa ikuiseen uneen. Metsän eläimet yksi toisensa jälkeen saapuvat aukiolle ja miettivät surullisina, että millainen metsä nyt on ilman kettua. Sitten jokainen kertoo oman parhaan muistonsa ketusta ja se lämmittää heidän mieltä. Kettu on tuonut jokaisen elämään jotain hyvää.


Muistoista kasvaa puu, jonka suojassa metsän eläimet elävät. Niin kettu on aina heidän kanssaan.




Lisää luettavaa:

Kommentit

Blogin luetuimmat tekstit