Saima Harmaja: Kaukainen maa

Harmaja, Saima: Kaukainen maa
Ntamo, 2012. 119 s. (näköispainos)
Alkuperäinen painos: WSOY, 1937

Hän, Lempeä, armahti meitä

yön piirissä eksyneitä.

Sain tuntea värähtäin

taas kätes kädessäin.

(Ote runosta Eksyneet)

Tykkäsin paljon Saima Harmajan runokirjasta Hunnutettu ja lainasin nyt pari muutakin kirjaa häneltä. Tämäkin on ehdottomasti lukemisen arvoinen runokirja, jopa minä tykkäsin, vaikka runoja ei nyt hirveästi tule luettua. Harmajan runoissa on jotain sielukasta ja puoleensavetävää.

Kaukainen maa julkaistiin postuumina teoksena, sillä Harmaja kuoli huhtikuussa 1937.  Kirjan alussa on kirjailijan äidin, Laura Harmajan alkusanat, jossa hän valaisee hieman runojen taustoja. Toiset runot oli Harmaja jo itse päättänyt julkaista tässä kokoelmassa, kun taas toiset löytyivät hänen kirjoitustensa joukosta ja ne päätettiin lisätä tähän osa hieman keskeneräisinä. 

Runokirja jakautuu kahteen hyvin erilaiseen osioon. Palava sydän -osio sisältää rakkausrunoja, toiset iloisia ja toiveikkaita ja toiset taas ikävää, surua ja eroa kuvastavia. Harmaja tuntuu pohtivan, jaksaako hänen rakkaansa olla hänen vierellään huolimatta kaikesta sairastelusta. Kehto ja kuilu -osio taas sisältää runoja, joissa Harmaja ilmaisee ikäväänsä siskoaan kohtaan. Hän toivoo, että tapaisi siskonsa joskus, ehkä jo piankin. Harmaja pohtii myös omaa kuolevaisuuttaan ja pitkään jatkunutta sairasteluaan. 

Tämä runokirja oli kaunis, pidin erityisesti Kehto ja kuilu -osuuden runoista. Kirkkaimpana runojen joukosta mieleeni jäivät Eksyneet, Levoton uni, Tapaaminen, Päivien valo, Kehto ja kuilu sekä Rakas kuolema. Viimeksi mainittu on vain kaksi viikkoa ennen Harmajan kuolemaa kirjoitettu koskettava runo, josta huokuu läpi toivo kuolemasta ja kärsimyksen loppumisesta.

 Oi rakas kuolema,

lastasi muistatko viimein?

Saavutko varjoin

hienoin ja tuoksuvin siimein?

(Ote runosta Rakas kuolema) 

Kun halusin tietää, kuka on tämä alkusanat kirjoittanut Laura Harmaja, wikipedia tiesi kertoa (sen lisäksi että hän on Saiman äiti ja itsekin kirjailija), että hänen neljästä lapsestaan kolme kuolivat hyvin nuorina. Harmajan sisko Outi kuoli synnytykseen, Saima itse kuoli tuberkuloosiin ja heidän veljensä Tapani kaatui talvisodassa. Hyvin surullisia kohtaloita.