Eddan jumalrunot

Eddan jumalrunot
Aale Tynnin suomennos vuodelta 1982
Viides Askel, 2016. 272 s.

Tämä kirja mustavalkoisine kansineen kiinnitti huomioni kirjaston uutuushyllyä silmäillessäni. Tarkemman silmäilyn jälkeen selvisi, että kirja sisältää muinaisskandinaavista runoutta Aale Tynnin suomentamana. Kaikennäköinen mytologia kiinnostaa minua, joten tämäkin kirja lähti lainaan kirjastosta.

Tähän kirjaan on koottu Runo-Eddana tunnetun runokokoelman jumaltarustoa kuvaavia runoja. Niiden kautta pääsemme tutustumaan germaanisten kansojen moraaliin, elämänkatsomukseen ja muinaiseen uskontoon.

Kirjan alussa on Aale Tynnin kirjoittama johdanto, jossa hieman valotetaan runojen alkuperää ja mitä niistä tiedetään (tai ei tiedetä). Kirjan lopussa on myöskin Tynnin kirjoittamat selitykset, joissa pureudutaan jokaiseen runoon hieman syvemmin. Siinä hän selittää runoissa esiintyviä nimiä ja paikkojakin tarkemmin.

Kirjan runot ovat aika pitkiä, ikään kuin pieniä tarinoita jokainen. Niissä seikkailevat muun muassa Odin, sodan ja soturien jumala ja Thor, ukkosen jumala sekä Freyr, hedelmällisyyden jumala. Runoissa vilahtelee myös muita tuttuja nimiä, kuten Freyja ja Loki. Runot ovat sävyiltään hyvin erilaisia: ne voivat olla maailman syntyä selittäviä, synkkiä maailmanloppua odottavia, opetusrunoja, rakkauslauluja, pieniä kurkistuksia ihmisten arkiseen elämään, seikkailutarinoita tai humoristista sanailua. Monissa runoissa jumalten ja jättiläisten maailmat ovat vastakkain keskenään.

Thrymr siirsi huntua

suudellakseen,

mutta ponkaisi pitkälle

salin päähän:

"Miten on noin kamala

Freyjan katse?

On kuin silmistä

syöksyisi tulta!"

Mieleeni jäi erityisesti Thrymrin laulu, jossa Thorrin vasara varastetaan, ja sen voi saada takaisin vain naittamalla Freyja varkaalle. Freyja vain ei tähän suostu! Thorr ja Lokipa ovatkin ovelia ja pukeutuvat itse naisiksi ja lähtevät hakemaan vasaraa takaisin. Mielessäni näin tietysti Chris Hemsworthin ja Tom Hiddlestonin. :D

Tykkäsin paljon lukea näitä runoja, vaikka välillä jokunen tuntui loputtoman pitkiltä. Mutta monet jumalat, nimet, paikat ja olennot olivat minulle tuttuja Viikinki-sarjan myötä, ja osa muutenkin, joten senkin takia niitä oli ihan hauska lukea. Veera Pitkäsen mustavalkoinen pohjoisen mytologiaan sopiva kuvitus oli hieno lisä kirjaan.