perjantai 2. joulukuuta 2016

Nicholas Wolterstorff: Surulaulu pojalleni


Wolterstorff, Nicholas: Surulaulu pojalleni
Karas-Sana, 1991. 105 s.

"Olin koskettanut hänen poskeaan. Se oli kylmä ja liikkumaton ja kova: vedin käteni takaisin. Kuolema, tiesinhän minä, oli kylmä. Ja kuolema on hiljainen. Mutta kukaan ei puhunut siitä, että pehmeyskin häviäisi. Hänen henkensä oli jättänyt ruumiin ja vienyt mukanaan lämmön, toimintakyvyn ja - niin, pehmeyden. Hän oli poissa."

Tutustuin tähän kirjaan alun perin tehdessäni oppariani, eli kirjallisuusluetteloa surukirjallisuudesta. Tämä jäi mieleeni parin sadan kirjan joukosta, ja nyt lainasin tämän uudestaan. Tällä kertaa tutustuin kirjaan rauhassa, ilman taustalla kummittelevia kirjan valintaan ja oppariin liittyviä kysymyksiä.

Surulaulu pojalleni on isän pohdintaa pojan kuoleman jälkeisenä aikana. Wolterstorff menetti 25-vuotiaan poikansa Ericin kiipelyonnettomuudessa Itävallan vuorilla. Kirja koostuu pienistä puolesta sivusta kahteen sivuun yltävistä pohdinnoista, ylös kirjoitetuista hetkistä, jolloin Nicholas on ajatellut poikaansa. Hän kertoo mietteistä, joita pojan kuolemasta kuuleminen, pojan ruumiin noutaminen kotiin, hautajaiset, ihmisten arkiset kysymykset ja askareet, kuoleman peruuttamattomuus ja uskonto hänessä herättivät. Yhtäkkiä kysymyksiin "Tulevatko kaikki lapsenne jouluksi kotiin?" tai "Montako lasta teillä on?" on vaikea vastata.

Tämä pieni kirja on paljon suurempi kuin miltä se kokonsa puolesta näyttää. Wolterstorff on saanut sisällytettyä lyhyisiin tekstinpätkiin paljon suuria tunteita, kysymyksiä ja mieltä avartavia pohdintoja. Tällä kirjallaan hän jättää hyvästit pojalleen, joka niin odottamatta menehtyi. Kirjan kautta hän myös haluaa tarjota vertaistukea toisille sureville ja pyrkii valottamaan surevan ihmisen mieltä sellaisille, jotka heitä haluavat ymmärtää.

Harmittavasti tämä kirja on ainakin Oulun kaupunginkirjastossa viety varaston puolelle, joten tähän ei voi törmätä edes sattumalta, muuta kuin tietokantaa selailemalla. Mielestäni tämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, vaikka aihe onkin raskas.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...