Helena Anhava: Maininki ennen aaltoa

Talo kyyryssä
Pitkään uneen vaipumassa
pihoilla lehtipeitteet.
Mänty vaihtaa karvaa.

Jänissuojat on laitettava
puut saatettava talveen.
Ei sujahda ohi
on elettävä läpi jokaisen päivän.

Pitkä on Suomen talvi, siitä ei pääse mihinkään. Tämä Helena Anhavan runokirja Maininki ennen aaltoa vuodelta 1997 tarttui mukaani kirjastosta aika sattumalta. Tunnistin kirjailijan nimen ja uteliaisuudesta halusin kurkata, että millaisia hänen runonsa ovat. 

Olen niin iloinen, että tartuin tähän! Miten ihanan lämminhenkinen, nostalginen ja samalla aika surumielinen runokokoelma. Tämän kirjan runoissa nousee esiin luonto, vuodenajat, lapsuuden muistot, sota-ajan traumat, kuolema, suru ja syrjäytyminen. Tässä on tuulahdus historiaa niin hyvässä kuin pahassa. Tuli sellainen olo kuin vanhaa valokuva-albumia selaisi.

Tämä sai minut ajattelemaan edesmennyttä mummoani, jolle lapsuuden sota-aika oli piirtynyt muistiin valokuvatarkasti. Vaikka muisti alkoi olla huonompi, niin evakkoajat hän muisti yksityiskohtaisesti aina ihmisten käyttämien vaatteiden kuoseja ja nappeja myöten.

Täytyy lukea lisää Anhavan runoja! ❤

Solujen muistiin ne piiloutuvat
historian ankarat varjot, nousevat mieleen
kuin jousisoitinten ääni matalalta.
Et kulje Tornin ohi ettei sydäntä kylmäisi.
Kuulet hälytysäänen ja sielu käpertyy kokoon.
Niinkuin kuu vaikuttaa maan vuorovesiin
niin historian muisti meihin.

★★★★

Helena Anhava: Maininki ennen aaltoa

Otava, 1997. 82 s.

***

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 12. Kirjan nimi liittyy veteen

Sopii myös näihin kohtiin:

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun:

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

***

Sadan vuoden lukuhaaste kohta 1990-luku.

Lisää luettavaa: