Kesken jääneet #5

Nyt kun on taas oikein kunnon lukuinnostus päällä pitkästä aikaa, niin tulee kirjastostakin poimittua sitä sun tätä. Ja sitten jätettyä kesken, kun ei ollutkaan ihan sitä mitä juuri sillä hetkellä haluttaa lukea. Kirjan kesken jättäminen ei siis (aina) tarkoita, että se olisi huono, vaan että se ei sovi sen hetkiseen lukufiilikseen.

Nämä jäi minulta kesken:

Yukio Mishima: Kunnia on katkera juoma

Tämän varasin kirjastosta, koska kiinnostuin sen englanninkielisestä nimestä: The Sailor Who Fell from Grace with the Sea. Siinä on jotain runollista. Mutta suomenkielinen nimi (ja kansikuva) ei tuonut samaa kiinnostuksen tunnetta, vaan sai kiinnostuksen tipahtamaan astetta alemmas. Ehkä se on tuo sana katkera, sana ja tunne jota inhoan. Aloitin lukemisen, mutta lopulta kirjan teema oli vähän liian inhorealistinen minulle. Joku toinen päivä.

Silja Kejonen: Lähetä minulle ympyrä

Runoilijan toinen kirja ei vienyt minua mukaansa samalla tavalla kuin esikoisteos Vihkilumen talo. Tämän alku tuli luettua ja loppu lähinnä selailtua läpi. Kansikuva oli minulle myös vähän turn off, mutta nämähän ovat niin makuasioita kuin vain voi olla. 

V. E. Schwab: Loihdittu valkeus

Olen lukenut/kuunnellut Shades of Magic -sarjan kaksi ensimmäistä osaa Magian syvempi sävy ja Tummenevat varjot. Siinä välissä ehti vierähtää vähän aikaa ennen kuin tartuin tähän kolmanteen osaan, ja jostain nyt en päässytkään enää tarinaan sisään. Kaikki tuntui paikallaan junnaavalta ja huomasin koko ajan ajatuksien harhailevan muualle, tuntui että tarina ei etene mihinkään. Lopulta jätin kesken. Tykkään toisaalta paljon tämän kirjasarjan kansikuvista, minkä takia niistä alun perin kiinnostuinkin.

Ville Hytönen: Vaivanaika - Runoutta metallurgian, mustien hirvien, komposiitin, sammalen ja bitiumin liitosta, eli kaikki mitä halusin pojalleni kertoa

Tämä oli vähän erilainen kuin mitä odotin, mutta toisaalta jossain minun pääkopan uumenissa raksutti jo tätä lainatessani, että tämä ei välttämättä ole minulle. Kirja tuntuu olevan yhtä pitkää runoa, joka ei tyylilajina minua yleensä houkuttele. Tykkään runoni vähän lyhyemmissä pätkissä. Tämä oli myös niitä kirjoja, joista en oikeastaan tajunnut juuri mitään. Vaatii varmaan tietyn mielentilan, jossa en selkeästi ollut. Arvostin kyllä kirjan visuaalista puolta, niin pitkälle kuin tätä luin.

***

Ilmeisesti kansikuvilla on minulle yllättävän paljon merkitystä. Miksiköhän... Ehkä se vain menee niin, että jos en pidä kansikuvasta, etenkin sen luomasta tunnelmasta tai assosiaatioista, minä ja kirja aloitamme tutustumisen väärällä jalalla. Kaikki ei kuitenkaan ole vielä tässä vaiheessa menetetty, yleensä sisällölläkin on jotain merkitystä... 😅 

Näistä kirjoista Mishiman kirja on ehkä se, johon kuvittelen tarttuvani vielä uudestaan.

2 kommenttia

  1. Tuo Shades of Magic -sarjaan tarttuminen siistien kansikuvien perusteella on tosi samaistuttavaa; luin itse juuri sarjan ekan osan aivan samoista syistä :D Oma kokemus ekasta osasta oli myös vähän mitäänsanomaton, mutta yritän ehkä kuitenkin jatkaa vielä toiseen osaan. Saa nähdä, päätyykö sarja mullakin kesken jääneiden pinoon...

    Kiva idea muuten koota kesken jääneet kirjat omiin postauksiin! Huomaan, että itse usein yritän hampaat irvessä lukea loppuun sellaisetkin kirjat, jotka ei yhtään kiinnosta – ja miksi ihmeessä, kun voisi lukea jotain, mistä oikeasti nauttii. Tällaiset postaukset ihanasti normalisoi sellaista mentaliteettia, että kirjojen kesken jättäminen on täysin sallittua, ja monesti luku-ilon kannalta tärkeääkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvällä kansikuvalla saa houkuteltua lukijoita, todellakin. :D Onhan noi hienoja.

      Nykyään tulee tosiaan jätettyä kirjoja kesken ilman tunnontuskia. Ennen en olisi jättänyt, vaan liiskannut viimeisetkin lukemisen ilon rippeet jonkun kirjanmuotoisen kivireen alle. Ei se kannata! :) Omalla lukufiiliksellä on paljon merkitystä, ja mun mielestä sitä kannattaa suosiolla kuunnella.

      Poista

Koitan vastata kaikkiin kommentteihin. :) Jos luet kommentteja puhelimella, niin näkyy paremmin vaakatasossa.