Ilona Tuominen: Huutoon vastaa kaiku vain

Tämä viime syksyn uutuuskirja on tullut vastaan jo monissa kirjablogeissa kehujen kera. Eikä syyttä! Tämä oli varsin vetävä jännäri, joka tuli luettua (ja osin kuunneltua) parissa päivässä. Eihän tätä meinannut malttaa laskea käsistään, vaikka vähän väliä nousikin hiuskarvat pystyyn... Erityisen kiinnostavaksi kirjasta teki sen miljöö: Utsjoki ja sen armottomat tunturit.

Takakannesta:  

Veri on vettä sakeampaa

Ilona Tuomisen trillerissä Huutoon vastaa kaiku vain Lapin jylhiin maisemiin katoaa kaksi naista, eikä tunturissa kukaan kuule yksinäisen huutoa.

Aamu Niemelä ja Kiira Roslund vaeltavat syksyisessä Lapissa. Yöpymispaikalla he kohtaavat miesten polttariporukan, joka saa heidät tuntemaan olonsa turvattomaksi. Ystävykset lähtevät omille teilleen päästäkseen eroon juhlijoista, mutta minne he menevätkin, horisontissa näkyy heitä sitkeästi seuraava kirkkaanpunainen piste.

Kun vaeltajiin ei ole muutamaan päivään saatu yhteyttä, vaikutusvaltainen Roslundien suku ryntää Utsjoen poliisiasemalle vaatimaan laajamittaisia etsintöjä. Kiiran juristiksi opiskellut serkku Cecilia toimii poliisin ja suvun välikätenä. Cecilia on suvun musta lammas, jolle kaikki Roslundit Kiiraa lukuun ottamatta ovat kääntäneet kylmäkiskoisesti selkänsä. Kiira on rakas läheinen, joka ei saa kadota Cecilian elämästä.

Ilona Tuomisen trillerissä Lapin avaran maiseman tunnelma muuttuu klaustrofobisen ahdistavaksi. Aika hupenee, etsinnät pitkittyvät, ja suvun kulissi on kiillotettu valheilla niin ettei Cecilia pysty näkemään sutta lammasten vaatteissa.

Mistä tykkäsin kirjassa:

Luontokuvauksesta. Kirjassa kuvataan Pohjois-Lapin karua, mutta kaunista luontoa uskottavasti - tavalla joka aiheutti minussa sekä kauhua että koti-ikävää. 😅 Takakannessa kuvataankin osuvasti Lapin avaran maiseman muuttumista klaustrofobisen ahdistavaksi. Jotenkin se tuntui minusta vielä ekstra-ahdistavalta, kun liikutaan hyvin lähellä omia syntykotikulmia, joita yleensä ajattelee turvallisiksi, ainakin ihmisten puolesta. Retkeilijöiden ja turistien eksyminen Lapin luonnossa ei ole kovin tavatonta, mikä lisäsi tarinaan annoksen uskottavuutta.

Mysteeristä. Naisten kohtalo on jännittävää luettavaa. Sitä seurataan vuoroin sukulaisten ja etsintäjoukkojen kautta ja vuoroin palataan menneisyyteen seuraamaan kaksikon patikkaretkeä. Joka kerta mysteeri tihenee ja jännitys kasvaa. Tästä tuli aika tv-sarjamainen fiilis, minusta tämä toimisi loistavasti esimerkiksi minisarjana. 

Sukudraamasta. Kirja on täynnä riiteleviä sukulaisia, joista on vaikea tykätä, mutta samalla draamaa haluaa seurata. Cecelia ja hänen miehensä Ilari ovat ehkä ainoat, joihin tässä kirjassa kiinnyin jonkin verran. Minusta Cecelissa on jotain vähän samankaltaista kuin Scarlettissa Tuulen viemää -kirjasta. Kylmähkö selviytyjä-luonne, josta ei haluaisi tykätä, mutta tykkää ehkä kuitenkin.

Yllätyksellisyydestä. Yllättävät juonenkäänteet koukuttaa ja vie mennessään.

Tykästyin todella Tuomisen luontevaan kirjoitustyyliin, joten tutustun varmasti hänen muuhunkin tuotantoonsa. Suosittelen jännityksen ystäville!

"Metsän tuoksun ja kosteuden sijaan ilma oli täynnä hermostunutta sähköä, kuin juuri ennen myrskyä."

★★★★

Ilona Tuominen: Huutoon vastaa kaiku vain

Bazar, 2022. 218 s. 

Äänikirja 10h 52min. Lukija: Karoliina Niskanen.

Luettu ja kuunneltu BookBeatista. 

***

Helmet-lukuhaaste 2023: kohta 19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Utsjoki)

Sopii myös näihin kohtiin:

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

***

Sadan vuoden lukuhaaste: kohta 2020-luku.

Kommentit

Lähetä kommentti