Kiira Korpi: Hyppää vaan!


 

Ulkona on
kaunis päivä.

Laiha lohtu kun
Sisällä myrskyää.

Tuleepas nyt luettua runoja ihan olan takaa. Nämä saapuvat kirjaston varaushyllyyn paljon nopeammin kuin muut uutuuskirjat, sen olen nyt huomannut. 😅 Tämä tosin tuli luettua BookBeatista, kun se siellä sopivasti tuli vastaan. Taitoluistelijana tunnettu Kiira Korpi on tehnyt uuden aluevaltauksen tällä runokirjallaan. Hyppää vaan! on täynnä lyhyitä runoja ja toteamuksia (?), joissa Korpi selkeästi käsittelee eroa ja eron jälkeistä uutta aikaa, itsetutkailua ja elämästä nauttimista. 

Säkenöi beibe säkenöi!
Sut on tehty sitä varten.

Tämä ei ihan ole minun makuun, jotenkin superpositiivinen you can do it woman- (🠉) energia ei nyt tarttunut, en tosin ole sitä tyyppiä kehen tuommonen koskaan tarttuisi muutenkaan. Nämä lausahdukset ja runot ovat kuin kevyitä pintaraapaisuja, joten kovin syvälle tässä ei päästä. Ehkä senkään takia en saanut näistä runoista hirveästi irti. Jotenkin paradoksaalisesti tämä tuntui samalla myös siltä, kuin olisi kurkistanut jonkun päiväkirjaan, melko yksityiseltä. Siinä mielessä myös rohkealta.

En tykkää sellaisista runoista, jotka on tehty niin korkealentoisiksi, että niissä ei ole päätä eikä häntää - itse asiassa en voi sietää niitä. Tässä ollaan ehkä ajauduttu toiseen ääripäähän - melkein jo liian simppeliä. Usein vertaan mielessäni runoutta maalaustaiteeseen, joten olisiko tämä tyylisuuntana sellaista runouden minimalismia? 😄 Minimalismi taiteessa on aina ollut vahvoja mielipiteitä herättävä suuntaus: toiset inhoaa sitä yli kaiken kyseenalaistaen koko suuntauksen kutsumisen taiteeksi ja toiset taas rakastaa.

Jotkut kirjan lausahdukset oli mun makuun aika korneja ja hattaraisia. Mutta oli tässä runoja, jotka oli ihan hyviä ja hauskojakin! Kirosanojen viljely oli myös ihan piristävä elementti, siihen voin samastua. 👍Minua ei häirinnyt kirjan tyyli ollenkaan, jossa yhdellä sivulla voikin olla esimerkiksi vain kirosanaviidakko. Kuka nyt ei olisi joskus huudahtanut vittusaatanaperkele.

Tilasin metrin korkuisen
pehmonallen
verkkokaupasta.
Hänestä tulee uusi
unikaverini.

Minäkin haluan metrin korkuisen pehmonallen!

Kirjan kuvitus oli ihan söpöä ja tykkään kansikuvasta myös. Toivottavasti Kiira Korpi ei lannistu murskakritiikistä, jota mediassa on pyöritetty ja jatkaa runoilujaan jatkossakin. Tyylinsä kullakin. 😊 Minun lukulistalle ne kirjat tuskin päätyy, mutta kaikki ei voi olla kaikille, ja se on ihan ok. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia. Kehittyä toki voi ja pitääkin itse kenenkin.

Yleensä en koskaan lue kirjallisuuskritiikkejä lehdistä, vaan seuraan muita blogeja. Tässä tapauksessa on ollut vaikea välttyä kirjan saamalta negatiiviselta julkisuudelta... Ei tämä minun mielestä nyt suorastaan julkaisukelvoton ollut, kuten Hesarissa kirjoitettiin. 🙄Mutta mielipiteenvapaus kaikille suotakoon. Sen kyllä uskon, että tunnetulla nimellä on ollut suuri vaikutus kirjan julkaisuun.

Kenelle tätä suosittelisin... Ehkä superpositiivisia tsemppilauseita lukeville, kevyttä lukemista kaipaaville erosta toipuville ja instagram-aforismien ystäville.

★★(½)

Kiira Korpi: Hyppää vaan!

Otava, 2023. 208 s.

Luettu BookBeatista.

***

Helmet-lukuhaaste 2023 36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan

Sopii myös näihin kohtiin.

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla

24. Kirja kertoo urheilijasta

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun:

43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Kommentit

  1. Heh, mää just eilen varasin tän, koska näin sen Hesarin otsikon. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se varmasti lisännyt kiinnostusta myös 😄

      Poista
    2. Luin äsken sen Hesarin kritiikin. Tuli vaan mieleen, että ehkä siinä osattu ottaa huomioon sitä, että runouskin muuttuu siinä missä muukin kirjallisuus. Nuoret voi tykätä Korven runoista ihan hirveästi sen takia, että ne ovat ns. saavutettavammassa muodossa ja ymmärrettävämpiä sen takia.

      Poista
  2. Tästä on nyt kohistu kovasti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti