Grimmin sadut: Punahilkka

Grimmin sadut I - Ruusunen
Tammi, 1999. 352 s.

Ostin vasta kirpparilta aivan ihanat Grimmin satukirjat I-III, joihin on koottu 200 + 1 Grimmin veljesten keräämää satua, osa hyvinkin tuttuja ja osa tuntemattomaksi jääneitä. Ajattelin, että tästä saisi hyvän juttusarjan tänne blogiinkin, jos tekisin viikoittain aina yhden jutun Grimmin saduista. Sunnuntait ovat tästä lähtien siis pyhitetty saduille täällä blogissa. Käyn aina joko yhden tai useamman sadun per postaus läpi.

Juttusarjan ensimmäisenä kohteena on tämä kirja: Grimmin sadut I - Ruusunen, joka sisältää 67 satua. Huomattakoon kuitenkin, että saatan käydä nämä sadut kirjan antamassa järjestyksessä läpi, tai sitten en. 😆 Kunnianhimoisena tavoitteena on kuitenkin lukea nämä kaikki! Pyrin kirjoittamaan mahdollisimman monesta sadusta tänne blogiinkin, mutta ainakin kaikki tunnetuimmat ja mielenkiintoisimmat sadut tuon tännekin. Tämä on kiva tapa myös itselle muistella tuttuja satuja, tutustua niiden alkuperäisversioihin ja muutenkin tutustua näiden herrojen tuotantoon läpikotaisesti.

Ensiksi pieni taustatietoisku Grimmin saduista:

(Lähteenä käytän satukirjan I esipuhetta ja vähän myös wikipediaa, tietenkin 😀)

Saksalaiset veljekset Jacob ja Wilhelm Grimm keräsivät nämä kuuluisat sadut 1800-luvun alussa ja toimittivat ne yhdeksi satukokoelmaksi, he eivät siis ole satujen alkuperäisiä keksijöitä. Sadut ovat kyllä muotoutuneet aikojen saatossa paljonkin, osittain myös veljesten käsittelyssä. Ilmeisesti etenkin Wilhelm on muokannut joitakin satuja omaa aikaansa paremmin kuvaaviksi ja suurempaa yleisöä paremmin tavoittaviksi. Grimmin sadut ovat kansansatuja, joita veljekset keräilivät lähinnä sivistyneistön keskuudesta.

Nämä sadut, joita minä aion lukea, ovat suomennoksia vuonna 1857 julkaistusta lopullisesta Kinder- und Hausmärchen -nimellä julkaistusta painoksesta. Tähän Grimmin veljekset muuttivat alun perin vuonna 1812 julkaistun ensimmäisen painoksen satuja yleisöltä saadun palautteen perusteella. Alun perin aikuisille suunnatuista saduista pyrittiin karsimaan pahimmat seksuaaliset kohtaukset pois, mutta jonkin verran julmuuksia näissä kuuleman mukaan vielä on.

Ja sitten itse sadun vuoro...

Punahilkka

 

Punahilkka on yksi maailman tunnetuimmista Grimmin sadusta, joten tarinan kulun varmasti moni jo tunteekin. Joko Disneyn versioista, satukirjoista, muista elokuvista, muuten vain populaarikulttuurista... Itsekin tunnen tietysti tarinan, mutta en muista ikinä Grimmin veljesten versiota lukeneeni.

Sadussa suloinen tyttö, jota myös Punahilkaksi kutsutaan, lähtee viemään sairaalle isoäidilleen eväskoria metsän poikki. Äiti varoittaa Punahilkkaa poikkeamasta polulta tai puhumasta tuntemattomille, mutta Punahilkka ei ota vinkistä vaaria. Polulla pahaa-aavistamatonta tyttöä vastaan kävelee susi, joka alkaa jutella tuttavallisesti tytölle. Pian susi saa tietää mihin Punahilkka on matkalla ja missä hänen isoäitinsä asuu. Punahilkka taas poikkeaa polulta poimimaan kukkia, jonka aikana susi jolkottelee mummolaan ja hotkaisee mummoparan kitaansa. Siellä susi odottelee myös Punahilkan saapumista ja hotkii sitten tytönkin suuhunsa.

Ahneella on kuitenkin paskanen loppu, sillä metsästäjä tulee käymään isoäidin kämpillä ja ihmettelee isoäidin katoamista. Hän päättää avata nukkuvan suden vatsan auki ja sieltä pomppivatkin Punahilkka ja isoäiti kauhuissaan pois. Sen jälkeen elävän suden vatsa täytetään kivillä ja susi kuolee. Tästä lähtien Punahilkka ja isoäiti osaavat olla varovaisia ovelien ja pahojen susien kanssa.

Saduille tyypillisesti Punahilkka sisältää opetuksen: kuuntele aina vanhempia, tai muuten käy köpelösti kuten Punahilkalle kävi. Susi edustaa tässä tuntematonta pahaa ja vaaraa, jonka vuoksi täytyy olla varovainen. Tuntemattomille ei saa jäädä juttelemaan yksinään, eikä ehdottomasti saa kertoa liikaa itsestään, kuten omaa osoitetta yms. Päteviä opetuksia siis vieläkin. 👌 Tässä varmaan yksi syy, miksi tämäkin satu on jäänyt elämään vuosisadoiksi.

Vaikka susi on tässä paha ja ilkeä ja syö ihmisiä, niin kyllähän sitä kävi vähän sääliksi. Tässä ollaan siis melko julmia eläimiä kohtaan: leikataan vatsa elävänä auki, täytetään kivillä, hukutetaan kaivoon yms. Tavoitteena on varmaankin opettaa myös, että paha saa aina palkkansa, ei siis kannata olla ilkeä. Mutta jäi mietityttämään, että kuinkahan paljon Punahilkka on vaikuttanut ihmisten pelkoihin ja käsityksiin susista näin aikojen saatossa? Tässähän ne ovat kammottavan ovelia ja tarkoituksella vaanivat ihmisiä, yrittävät esiintyä jonakin muuna ja jäävät odottelemaan jonnekin talon katolle, jos ovea ei aukaista, hui.

Tämä on minun viimeinen osallistuminen Ajattomia satuja ja tarinoita -haasteeseen, jonka käynnistin tammikuussa. Kylläpä aika menee nopeasti! 😲