Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva

Jansson, Tove: Muumit ja suuri tuhotulva
WSOY, 1991. 54 s.

Muumit ja suuri tuhotulva on alun perin vuonna 1945 ilmestynyt ihka ensimmäinen muumikirja, Tove Janssonin esikoisteos. Kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt aloittaa muumikirjoihin tutustuminen tästä, mutta enpäs aloittanutkaan. Taikatalvi oli niin houkutteleva talvisen teemansa ja ihanan kansikuvansa vuoksi, että luin sen ensin. Noh, tästä lähtien pyrin lukemaan näitä julkaisujärjestyksessä.

Tässä kirjassa selviää miten muumit päätyivät asumaan siniseen taloonsa, ja sepäs vasta seikkailu olikin. Muumipappa on hukassa lähdettyään hattivattien mukaan (:D), ja toisaalla Muumimamma ja Muumipeikko yrittävät löytää aurinkoista paikkaa johon rakentaa kotinsa. Mutta sellaista paikkaa ei olekaan niin helppo löytää. Matkan varrella he kuitenkin tapaavat liudan uusia ystäviä, kuten Nipsun ja Hemulin. Matka on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta lopulta kaikki kääntyy parhain päin.

Kirjaa oli siinä mielessä hauska lukea, että en tuntenut tarinaa entuudestaan ollenkaan. Minulla ei siis ollut hajuakaan miten muumit päätyivät asumaan siniseen taloonsa ja miten kaikki oikeastaan sai alkunsa. Tämä oli melko lyhyt tarina ja sisälsi paljon mustavalkoista kuvitusta. Muumit ja muut hahmot ovat tässä ensimmäisessä tarinassa hassun näköisiä, kun on tottunut niihin pyöreäkuonoisiin muumeihin, jotka ilmeisesti tulevat sitten vähän myöhemmin.

Muumit ja suuri tuhotulva ei ehkä ollut minun lemppari muumitarina, mutta oli silti ihan mukava lukukokemus. Janssonin kirjoittama pieni teksti kirjan alussa oli myös mielenkiintoinen yksityiskohta. Siinä hän selittää miksi päätti kirjoittaa tällaisen muumikirjan. Jansson aloitti tarinan kirjoittamisen sota-aikana, ja se jäi sitten unohduksiin aina vuoteen 1945 asti, kunnes hän ystävänsä suosituksesta jatkoi taas tarinaa. Tuskin osasi aavistaa kuinka suosittuja näistä kirjoista lopulta tulisikaan. 💜

Osallistun tällä Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteeseen.