Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli

Valkama, Johanna: Linnavuoren Tuuli
Metsän ja meren suku #2
Otava, 2017. 363 s.

Johanna Valkaman esikoisteos Itämeren Auri valloitti minut täysin kauniilla kielellään ja luontokuvauksellaan, unohtamatta tietenkään pohjoismaisen mytologian läsnäoloa. Jäin innolla odottamaan jatko-osaa tälle Metsän ja meren suku -kirjasarjalle. Linnavuoren Tuuli on edeltäjänsä veroinen, vaikkakin mielestäni vähemmän viihteellinen. Tämä ei napannut minua otteeseensa heti alussa samaan tapaan kuin Itämeren Auri (jossa alun asetelma oli vallan herkullinen), mutta kirja tuntui silti loppuvan aivan liian nopeasti! Yleensäkin se, että kirja alkaa kartalla, lupaa aina pelkkää hyvää.

Tuuli ei halua äitinsä Aurin tapaan parantajan tielle, vaan haaveilee suurien soturinaisten taistelutaidoista ja kunniasta. Hän haluaa olla vähintäänkin isänsä veroinen taistelija, mutta perheessä tätä ei helpolla sulateta. Sota kuitenkin kolkuttelee ovella ja Tuulin veli Unti lähetetään hakemaan liittolaisia muualta. Tuuli karkaa miesporukan mukaan ja saa nähdä ja kokea maailmaa uudella tavalla.

Tämä on kertomus Tuulin kamppailusta saada olla oma itsensä ja löytää oma tiensä maailmassa. Vaikka isän ja äidin paheksunta saattaa satuttaa, Tuulin täytyy lopulta kuunnella omaa sydäntään. Pidin siitä, miten kirjassa ei puututtu vain Tuulin ja ylipäätään naisten asemaan tuona aikana, vaan myös miehille asetettuihin odotuksiin, joita ei ole niin helppo täyttää. Samalla kirja on seikkailu suomalaisessa metsäisessä maisemassa ja sukellus vanhojen kuninkaiden, sotien, uskomusten ja jumalien maailmaan. Löytyypä tarinasta sijaa myös romanssille.

Näiden rautakauden ihmisten sielunmaisemaan kuuluu vahvasti vanhat uskomukset eri jumaliin, yliseen ja aliseen, tuonelaan, valhallaan, uhrilahjoihin ynnä muuhun. Kaikki nähdään jollain tapaa jumalien merkkinä, joko vihasta tai hyväksynnästä. Tässä sekoittuu myös mukavasti viikinkien uskonto Haakonin puolelta ja suomalaisiin muinaisuskoihin kuuluvat uskomukset Aurin puolelta. Valkama kirjoittaa aiheesta uskottavasti, ja on helppo kuvitella, että näin ihmiset ovat aikoinaan eläneet. Mielestäni tässä on myös ripauksen verran enemmän saamelaisuuteen ja saamelaisten kulttuuriin liittyvää asiaa kuin edellisessä osassa, mistä tykkäsin myös.

En olisi pistänyt pahaksi vaikka romantiikkaa ja "viihteellisyyttä" olisi ollut hippusen enemmän, Itämeren Aurissa oli jotenkin täydellinen tasapaino kaikkea mistä tykkään: romantiikkaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja historiallista taustaa. Mutta toisaalta pidin kyllä tästä kirjasta ihan näinkin. Valkaman kieli on kaunista, hän todella osaa herättää suomalaisen luonnon ja muinaiset uskomukset henkiin kiinnostavalla tavalla. Tykkäsin myös kaikista kirjan keskeisistä henkilöistä: vahvaluontoisesta ja jääräpäisestä Tuulista, kujeilevasta Tommosta, mystisestä saamelaisesta Arijoutsesta, ymmärtäväisestä veljestä Untista ja hardcore soturinaisesta Alvasta. Tietenkään Nokinassua unohtamatta. :D

Etenkin kaikkien historiallisten seikkailukirjojen ystävien sekä pohjoismaisesta mytologiasta ja muinaisesta suomalaisesta kansanperinteestä kiinnostuneiden kannattaa tarttua tähän kirjaan. Tämä on tosiaan itsenäinen jatko-osa kirjasarjassa, joten tarina toimii, vaikka ei olisi aiempaa osaa lukenut, mutta suosittelisin silti lukemaan myös Itämeren Aurin. 💜

Kiitokset kustantamolle tästä lukukappaleesta. :)

***

Muita lukukokemuksia: Kirjasähkökäyrä, Kirjakko ruispellossa